Lasikattojen rikkojat

Artikkelihistoria

2026-05-03 Artikkeli julkaistu (uudelleen).
2019-07-10 Artikkeli julkaistu.

Suomessa on ensimmäistä kertaa historiassa hallitus, jonka pääministeri on luonnehtinut puolueettaan feministiseksi (viite) ja itseään äijäfeministiksi (viite). Vastaavasti oppositiossa on tästä johtaen ensimmäistä kertaa viidakoiden kuningas eli valkoinen heteromies, tarujen myyttinen vhm.

Koska terveen opposition tehtävä on kritisoida hallitusta, pääsemme ensimmäistä kertaa kuulemaan kunnolla, mitä ongelmia feminismissä on, jos mitään. Tähän asti emme ole niistä paljoa kuulleet, koska mies ei vähästä valita, mutta nyt opposition on hoidettava velvollisuutensa. Omat poliittiset tuntosarveni heiluvat jo siihen malliin, että ennustan tämän olevan historian viimeinen feministinen hallitus.

Ennen kuin hallitus pääsee kunnolla vauhtiin, katsotaanpa, mitä feminismi on tähän mennessä saavuttanut Suomessa, naisten oikeuksien edelläkävijämaassa.

Lasikattojen rikkojat:

1926 Ministeri (Miina Sillanpää)
1945 Valiokunnan puheenjohtaja (Hertta Kuusinen)
1958 Suurlähettiläs (Tyyne Leivo-Larsson)
1975 Eduskunnan varapuhemies (Anna-Liisa Linkola)
1992 Suomen pankin pääjohtaja (Sirkka Hämäläinen)
1994 Eduskunnan puhemies (Riitta Uosukainen)
1995 Ulkoministeri (Tarja Halonen)
1998 YK:n pysyvä edustaja (Marjatta Rasi)
2000 Tasavallan presidentti (Tarja Halonen)
2003 Pääministeri (Anneli Jäätteenmäki)
2010 Piispa (Irja Askola)
2011 Valtiovarainministeri (Jutta Urpilainen)
2015 Valtakunnansovittelija (Minna Helle)
2019 Komissaari (Jutta Urpilainen)
2020 EK:n hallituksen puheenjohtaja (Jaana Tuominen)

Muita merkittäviä virstanpylväitä naisten aseman parantumisessa ovat olleet:

1878 Yhtäläinen perintöoikeus
1906 Äänioikeus
1947 Enemmistö ylioppilaista
? Enemmistö korkeakoulututkinnoista
1986 Oikeus papin virkaan
1995 Vapaaehtoinen asepalvelus
2007 Enemmistö Suomen hallituksessa
2014 Enemmistö Euroopan parlamentissa (Suomen osuudesta)
? Tasa-arvoinen asepalvelus

Tasa-arvoista asepalvelusta lukuunottamatta naiset ovat saavuttaneet kaiken, mutta miten feminismi on parantanut tavallisten naisten asemaa, kun kaikille ei riitä lasikattoja rikottavaksi ja kasvutarinoita lehtien sivuilla kerrottavaksi? Ainakaan naisen euro ei ole muuttunut mihinkään, kun kävi ilmi, ettei se pohjaudu syrjintään, vaan siihen, etteivät naiset keskimäärin hakeudu sellaisiin töihin, mistä maksetaan parempaa palkkaa. Putkimies tienaa taidehistorioitsijaa enemmän hyvästä syystä.

Koska kuluvalla vuosikymmenellä on haluttu osoittaa, että naiset ovat vähintään yhtä kovia kuin miehet, on kaikkien pitänyt edustaa vahvaa naiseutta ja itsenäisyyttä edes jollakin tavalla. Ajallemme niin tyyppillisesti se on tapahtunut pääasiassa ulkoisten ominaisuuksien kautta, kuten tatuoinneilla, mustilla nahkatakeilla ja lyhyillä hiuksilla. Lisäksi koirien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti (viite). Kehopositiivisuus ja "vapaaehtoinen" lapsettomuus ovat muodissa. Yhden sukupolven naiset ovat saaneet rillutella aikaisempia sukupolvia vapaammin, mutta valitettavasti laskun maksu on vasta edessä. Syntyvyys laskee, yksinasuvien määrä kasvaa ja mielenterveyssairaudet lisääntyvät (viite) (viite) (viite).

Feminismistä on siis tällä vuosituhannella jäänyt käteen lähinnä hihatatuoinnit sekä raatamista tulevaisuudessa, sillä syntyvyyden laskusta johtuen huoltosuhde heikkenee entisestään. Työhön kykenevien pitää tehdä entistä enemmän töitä, jotta verot riittävät tulonsiirtoihin vanhoille ja sairaille, joiden lukumäärä kasvaa joka tapauksessa suurten ikäluokkien jäädessä pois työelämästä. Samaan aikaan maasta muuttaminen kiihtyy, kun kynnelle kykenevät ihmiset lähtevät leppoisammille laitumille (viite). Jopa muuttoliike pienestä ja hetki sitten niin köyhästä ja kurjasta naapurimaastamme on kääntynyt päälaelleen, sillä vuodesta 2017 lähtien useampi on muuttanut Suomesta Viroon kuin toisinpäin (viite).

Elämme paraikaa feminismin kultakauden viimeistä vaihetta ja pääsemme seuraavana vuosikymmenenä korjaamaan tämän tuhoisan ideologian seurauksia. On vaikea enää perustella, miten naisten asemaa ja elämänlaatua voisi parantaa muuttamalla yhteiskunnallisia rakenteita, koska ne kaikki on jo tehty ja saavutettu – lukuunottamatta tasa-arvoista asepalvelusta. Kun epäkohtia ei ole enää löytynyt rakenteista, on viime aikoina siirrytty tragikoomisesti etsimään syyllistä kielestä ja sanoista sekä lasten kasvatuksesta. On surullista katsoa, miten lapsia kannustetaan sukupuolettomaan identiteettiin, joka näyttäisi lähinnä lisäävän mielenterveysongelmia ja sukupuolenkorjausleikkauksia (viite) (viite).

Mies ja nainen ovat anatomisesti, fysiologisesti ja psykologisesti erilaisia, mikä ei suinkaan ole ongelma vaan päinvastoin rikkaus.

Tulevilla sukupolvilla saattaa olla vielä ihmeteltävää feminismin suurissa saavutuksissa. No, ainakin koirilla oli oikein mukavaa.