Osakesijoitus
| Sisällysluettelo |
|---|
Lyhyesti
Tiesitkö että rahanteko on erittäin helppoa ja yksinkertaista? Rikastuminen siis. Vaurastuminen. Ohje kuuluu näin. Laita siivu tuloistasi siirtymään automaattisesti matalakuluiseen ja hyvin hajautettuun indeksirahastoon. Sen jälkeen odota vuosikymmen tai pari. Oi sitä loikoilun määrää.
(Kirjoitus ei sisällä sijoitussuosituksia.)
Artikkelihistoria
- 2024-09-25 Muotoilu (teksti).
- 2021-11-01 Muotoilu (teksti).
- 2017-03-01 Julkaisu.
- 2017-01-11 Alku.
Johdanto
Vaurastumisen ensimmäinen ehto on, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Toinen ehto on siirtää tulojen ja menojen erotus sijoituksiin. Ja siinäpä se. Näin helppoa se on. Mitään muuta ei tarvitse sen jälkeen tehdä kuin loikoilla ja odottaa, kun korkoa korolle -ilmiö tekee matemaattisen tehtävänsä.
Vaurastumista voi myös nopeuttaa. Tyypilliset keinot tähän ovat menojen leikkaaminen eli säästäminen ja ansiotulojen kasvattaminen eli työnteko.
Koska rikastuminen vie tyypillisesti vuosia ja koska ihminen osaa huijata itseään, niin sijoitussuunnitelma ja sijoitusseuranta ovat vähimmäisvaatimukset, joista jälkimmäinen seuraa spontaanisti ensimmäistä, sillä rahapuun kasvua on hauska seurata. Sijoitussuunnitelman merkitystä on kuitenkin korostettava, koska juuri siihen moni kompastuu.
Kirjoituksessa ei käsitellä verotusta eikä juurikaan asuntosijoittamista, koska allekirjoittanut ei pidä veroista, eikä veloista. Myöskään uhkapeli, rikokset tai periminen eivät saa huomiota tämän enempää.
Leikkaus
Oletus on, ettei lukijalla ole suurta pesämunaa ennestään, joten ensimmäiseksi menot pitää saada tuloja pienemmäksi.
- Menoja voi seurata taulukko-ohjelmalla (esim. Excel, Sheets) tai älypuhelimen sovelluksella (viite). Menoja seuraamalla näkee, mistä voi säästää. Aloita suurimmasta menoerästä.
- Sähkö-, vakuutus- ja puhelinliittymät kallistuvat automaattisesti vuosittain, joten ne kannattaa kilpailuttaa säännöllisesti.
- Tavara vie tilaa – myös kaikki sellainen, mitä ei koskaan käytä. Kirjahylly tuo tilaa. Paljonko maksat yhdestä asuinneliöstä? Hyödynnätkö katonrajassa olevat kuutiot? Pienvarasto on edullisempi kuin isompi asunto.
Työnteko
Menoja ei voi laskea nollaa pienemmäksi, joten nopeuttaakseen vaurastumista pitää katsoa myös tuloja, joista keskitymme nyt ainoastaan ansioituloihin eli työntekoon, koska siihen voi tyypillisesti jokainen vaikuttaa.
Ansiotuloihin voi vaikuttaa kolmella tavalla: vaihtamalla työpaikkaa, vaihtamalla ammattia ja neuvottelemalla nykyisen työnantajan kanssa.
Tulevaisuuden ammateista on esitetty arvio vuonna 2014 (viite). Jokaisen tilanne on yksilöllinen, mutta yleisesti ottaen parhaiten palkatut taidot ovat tekniikka, talous ja kirjallisuus. Näiden opiskelu vie eteenpäin.
Sijoitus
Kun tulot ovat menoja suuremmat, yli jäävän rahan haluamme sijoittaa, koska sijoitettu raha kasvaa suuremmaksi itsestään ja kasvu vieläpä kiihtyy. Pankkitilillä ja patjan alla makaava raha sen sijaan pienenee inflaation takia.
Sijoitettu raha kasvaa suuremmaksi yli ajan eli lyhyellä aikavälillä sijoitukset voivat myös pienentyä, mutta mitä pidempään odottaa ja mitä tasaisemmin sijoitukset on hajauttanut, sen todennäköisemmin kasvu asettuu matemaattiseen odotusarvoonsa. On arvioitu sekä historialliseen kehitykseen että yleiseen maailmanymmärrykseen nojaten, että kymmenen tai ainakin kaksikymmentä vuotta on riittävän pitkä horisontti sijoittamiseen, jolloin sijoitusten tuotto on erittäin todennäköisesti positiivinen.
Erilaisia sijoituskohteita ja sijoitusluokkia on useita, kuten esimerkiksi metsäpalstat, taideteokset, kiinteistöt, velkakirjat ja osakkeet. Kaikilla eri sijoitusluokilla on jokin sisäinen mekanismi, joka tuottaa lisäarvoa. Metsä kasvaa, taideteos vanhenee, velkakirja tuottaa korkotuloa, kiinteistö vuokratuloja - ainakin sijaitessaan oikeassa paikassa, ja osakeyhtiö tekee voittoa.
Eri sijoituskohteiden tuotto-odotus vaihtelee. Seuraavassa kaaviossa on käytetty 7 % tuotto-odotusta, joka sisältää globaaleilla osakemarkkinoilla toteutuneen reaalisen tuoton tunnetun sijoitushistorian aikana (5,6 %) (viite) sekä yleisinflaation (1,4 %).
Korkoa korolle -ilmiö on eksponentiaalinen. Kaaviossa on käytetty 7 % -tuotto-odotusta sekä tasaista tuhannen euron kuukausisijoitusta.
Riski
Sijoittamiseen liittyy monenlaisia riskejä, joista ilmeisin koskee itse sijoituskohdetta: metsä voi tuhoutua myrskyssä, taideteos tulla varastetuksi, asunto jäädä vuokraamatta, laina maksamatta ja osakeyhtiö ajautua konkurssiin.
Markkinariski tarkoittaa tilannetta, missä jonkin suuren odottamattoman tapahtuman seurauksena kaikkien toimialan yhtiöiden markkina-arvo laskee yhtiöistä itsestään riippumattomasta syystä, kuten esimerkiksi turismiala pandemiassa. Poliittinen riski sen sijaan voi toteutua esimerkiksi verotuskäytänteiden muutoksina tai yhtiöiden, kiinteistöjen ja metsämaiden pakkolunastuksena, mitä tapahtuu varsinkin epädemokraattisissa maissa. Muita riskejä ovat muun muassa valuutta- ja vastapuoliriski. Myös sijoittaja itse on riski, jos hän ei noudata suunnitelmaansa – tai tee sitä.
Riskejä vastaan voi suojautua, mutta täysin niiltä ei voi välttyä, sillä ilman riskiä ei ole tuottoa. Keskeisin tapa hallita riskejä on sijoitusten hajauttaminen, jolloin mikään yksittäinen riski ei voi syödä koko salkkua. Hajauttaa voi ajallisesti, maantieteellisesti sekä toimiala- että sijoitusluokkakohtaisesti.
Luokka
Usein sijoittamisella viitataan nimenomaan osakesijoittamiseen, mutta sijoitusluokkia on olemassa myös muita. Seuraavassa on esitelty kahdeksan sijoitusluokkaa, niiden tuottomekanismi, tyypillinen tuotto-odotus, riski- ja kulutaso sekä kuinka helppoa sijoituskohteella on käydä kauppaa eli kuinka likvidi se on.
Osake
Osake on osuus osakeyhtiöstä eli yrityksestä. Yhtiön tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, joten osakkeita omistamalla pääsee osalliseksi yhtiön tekemästä voitosta. Osakeyhtiö on arvonluontiyksikkö eli ihmeellinen rahakone, josta ihmiset saavat nauttia verotulojen, työpaikkojen sekä osinkojen kautta. Eri sijoitusluokista osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet parhaiten.
Osakeyhtiöitä on sekä julkisessa pörssissä noteerattuja että listaamattomia. Pörssissa noteerattuja voi omistaa kuka tahansa.
Osakeyhtiön tuottomekanismi perustuu yhtiön kykyyn luoda lisäarvoa, josta verojen, palkkojen ja muiden kulujen jälkeen loppuosuus, siis yhtiön voitto, voidaan tilittää osinkoina yhtiön omistajille, jotka ovat rahoittaneet yhtiön toiminnan.
Osakeyhtiö voi ajautua konkurssiin, jos se ei kykene sopeutumaan ympäristön muutoksiin, kun maailma muuttuu ja menee eteenpäin. Osakesijoittamisen riskiä voi pienentää hajauttamalla eli omistamalla useiden yhtiöiden osakkeita eri toimialoilta ja eri maantieteellisiltä alueilta, jolloin yksittäiset yritykset eivät voi syödä koko salkkua. Riskitasot vaihtelevat myös eri yhtiöiden välillä: esimerkiksi vesivoimayhtiön tuottomekanismi on hyvin suoraviivainen ja ennustettava, koska tuotto perustuu vuodenaikoihin, mutta esimerkiksi uutta vallankumouksellista lääkettä kehittävän yhtiön koko tulevaisuus voi olla yhden viranomaispäätöksen varassa. No, toki sen vesivoimalankin voi sulkea nuijan kopautuksella, mutta tätä tapahtuu harvemmin, koska valtiot ovat tyypillisesti itse vesivoimaloiden omistajia.
Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä osakkeet voivat tuottaa tappiota. Yksittäisen osakkeen arvo voi laskea myös nollaan, jolloin siihen sijoitetun pääoman menettää kokonaan. Osakkeita voi myydä myös lyhyeksi, jolloin voi menettää enemmän kuin siihen on alunperin sijoittanut.
Osakkeen arvo määräytyy julkisella markkinapaikalla, pörssissä, reaaliaikaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Markkinatoimijat eli osakkeiden myyjät ja ostajat arvioivat omista lähtökohdistaan yhtiön tulevaisuutta, osingonmaksukykyä, mahdollisia riskejä ja viime kädessä sitä, millä hinnalla he voivat yhtiötä omistaa.
Osakkeilla on tyypillisesti helppo käydä kauppaa eli se on likvidi sijoitusluokka, kun esimerkiksi metsää, taidetta tai kiinteistöjä ei tuosta vain voi kotisohvalta myydä ja ostaa. Osakkeita voi pörssin lisäksi omistaa myös rahastojen ja muiden rahoitusvälineiden kautta.
Osakesijoituksella voi olla valuuttariski, jos yritys operoi eri valuutta-alueella kuin missä itse elää. Jos euroalueella asuva sijoittaja omistaa dollareissa noteerattua yhtiötä, jonka kaikki asiakkaat ovat euroalueella, niin tällöin valuuttariski eliminoituu pois kokonaan - ainakin teoriassa. Valuuttariskin kannalta olennaista ei ole siis niinkään se, missä valuutassa yritys on noteerattu, vaan mitä valuuttaa yrityksen asiakkaat käyttävät suhteessa yrityksen omistajaan eli sijoittajaan itseensä. Yritykset tyypillisesti pyrkivät myös suojautumaan valuuttariskeiltä erilaisilla rahoitusinstrumenttijohdannaisilla.
- Tuotto ja riski: korkea
- Kulu: matala
- Likvidi: kyllä
Velkakirja
Velkakirjan tuotto syntyy lainanantajalle maksetusta korosta, joka on sitä suurempi, mitä epävarmempi takaisinmaksaja lainanottaja on. Kirjoitushetkellä Suomen valtion kymmenen vuoden valtionlainojen keskikorko on 0,60 % ja vaikkapa Venäjän valtiolla se on 8,06 % (2017-02-05). Omistamalla Venäjän valtion liikkeelle laskeman velkakirjan kymmenen vuoden ajan, saa sijoitukselleen siis 8,06 % vuosikoron – paitsi jos Venäjän valtio päättää jättää lainan maksamatta, kuten kävi vuonna 1998 (viite).
On olemassa myös yrityslainoja ja periaatteessa mikä tahansa taho voi laskea liikkeelle velkakirjan ja kysyä, josko jokin toinen taho haluaisi antaa rahaa ehdotetulla korolla.
Velkakirjoilla käydään kauppaa myös jälkimarkkinoilla, joten niiden arvo määräytyy osakkeiden tapaan jatkuvasti uudestaan, vaikkakin normaalitilanteessa osakkeita maltillisemmin, koska lainanottajien lainanmaksukyky ei tyypillisesti vaihtele yhtä nopeasti kuin yritysten tulevaisuudennäkymät. Jos Venäjän valtio esimerkiksi kehittyisi vakaampaan suuntaan ja uusien velkakirjojen korko olisi vaikkapa 4,00 %, niin aiemmin liikkeelle laskettu velkakirja 8,06 prosentin korolla olisi tällöin aiempaa arvokkaampi, koska velkakirja tuottaisi edelleen 8,06 %:n mukaan, vaikka reaalinen riskitaso olisi nyt siis 4,00 %. Velkakirjojen arvo määräytyy näin ollen käänteisesti eli kun korkotaso laskee, niin olemassa olevien velkakirjojen arvo nousee ja päinvastoin jos korkotaso nousee, niin olemassa olevien velkakirjojen arvo laskee.
Lainanottajan maksukyvyn lisäksi myös laina-aika vaikuttaa riskiin, koska mitä pidempi lainan juoksuaika on, sen todennäköisemmin ehtii tapahtua jotain odottamatonta, jonka seurauksena lainanottaja ei ehkä pystykään maksamaan lainaa takaisin. Tästä syystä usein puhutaan erikseen lyhyistä ja pitkistä velkakirjoista (tai korkopapereista) (tai valtioiden velkakirjojen tapauksessa bondeista) (tai obligaatioista). Lyhyillä koroilla viitataan korkeintaan vuoden pituisiin velkakirjoihin. Lyhyiden korkopapereiden riski ja tuotto-odotus ovat samaa suuruusluokkaa pankkitalletusten kanssa eli hyvin matala.
Velkakirjoilla on valuuttariski, jos laina on laskettu liikkeelle eri valuutassa kuin millä sijoittaja itse operoi.
Velkakirjojen likviditeetti vaihtelee. Lainanottaja ja -antaja voivat sopia velasta kahden kesken, mutta velkakirjoihin voi sijoittaa myös korkorahastojen kautta.
- Tuotto ja riski: kohtalainen
- Kulu: matala
- Likvidi: kyllä
Talletus
Pankkitalletus on yksi matalariskisimmistä sijoituksista – ainakin jos luottaa valtion kaikkivoipaisuuteen, sillä esimerkiksi Suomen valtio takaa kaikki pankkitalletukset 100 000 euroon asti. Talletusten tuottomekanismi on sama kuin velkakirjoilla, koska talletus on asiakkaan pankille antama velkakirja. Pankki sijoittaa saamansa rahat ja maksaa asiakkaalle takaisin pienen palkkion eli talletuskoron. Pankkitalletuksia ja -nostoja on helppo tehdä – paitsi poliittisessa poikkeustilanteessa, jolloin käteiselle saatetaan asettaa nostorajoituksia.
- Tuotto ja riski: matala
- Kulu: matala
- Likvidi: kyllä
Metsä
Metsään sijoittaminen on konkreettista, sillä tuotto perustuu puunkasvuun ja kulut metsänhoitoon. Myrsky voi tuhota metsän tai maa voidaan pakkolunastaa harvinaisessa poikkeustilanteessa. Metsää voi omistaa myös rahaston kautta. Metsäsijoitusten tuotto on yleensä matala mutta vakaa. Metsämarkkinat eivät ole likvidit, vaan niihin sijoittava voi joutua odottamaan vuosiakin, jos haluaa ostaa tai myydä metsää haluamaltaan alueelta.
- Tuotto ja riski: kohtuullinen
- Kulu: korkea
- Likvidi: ei
Kiinteistö
Kiinteistösijoittamisen tuottomekanismi on vuokranmaksu ja kiinteistön mahdollinen arvonnousu. Kiinteistösijoittaminen vaatii paljon pääomaa ja muita sijoitusluokkia suurempaa vaivannäköä, koska kiinteistöä pitää huoltaa ja etsiä sopivia vuokralaisia. Toisaalta kiinteistön ja erityisesti asunnon ostamiseen on muita sijoitusluokkia helpompi saada lainaa, jota voi käyttää vipuvartena korkeamman tuotto-odotuksen saavuttamiseksi, jos kohta myös riski on tällöin suurempi.
Asuntoja ja kiinteistöjä voi omistaa joko suoraan tai rahaston kautta.
Kiinteistöjen yksikköhinta on korkea, joka tarkoittaa käytännössä sitä, ettei omaa asuntoa kannata omistaa, ellei sijoitussalkku ole vähintään miljoona euroa, koska muussa tapauksessa yhdellä sijoituskohteella on liian suuri paino hajautuksen näkökulmasta. Yhteen kiinteistöön kohdistuu useita riskejä ja kiinteistöä ei tyypillisesti voi siirtää. Esimerkiksi Suomessa kiinteistöjen tulevaisuudennäkymään voivat vaikuttaa maailmanpoliittiset toimijat, koska Suomi sijaitsee geopoliittisesti myrskyisässä paikassa, mutta myös kiinteistön lähiympäristö ja naapurusto voivat muuttua laadullisesti.
- Tuotto ja riski: korkea
- Kulu: korkea
- Likvidi: ei
Taide
Taidesijoittamisen tuottomekanismi perustuu viihdearvon lisäksi mahdolliseen arvonnousuun eli siihen että sijoittaja kykenee näkemään, tai määrittämään, mistä taideteoksesta tullaan myöhemmin maksamaan korkeampi hinta. Kaupankäynti taideteoksilla on hidasta ja hankalaa. Taideteoksen voi vakuuttaa tuhoutumisen ja varkauden riskien varalle.
- Tuotto ja riski: matala ja korkea
- Kulu: korkea
- Likvidi: ei
Raaka-aine
Raaka-aineiden sijoitustuotto perustuu mahdolliseen arvonnousuun sekä jalostusarvoon, jos sijoittaja kykenee jalostamaan raaka-aineesta jotain arvokkaampaa. Raaka-aineet säilyttävät yleensä hyvin arvonsa, joten niitä voidaan hyödyntää salkun kokonaisriskin pienentämisessä. Raaka-aineilla ei ole sisäistä tuottomekanismia.
Raaka-aineita voi ostaa sekä suoraan että rahaston kautta. Nikkeliä tai uraania harvempi haluaa itse varastoida, mutta kulta ja viini ovat esimerkkejä raaka-aineista, joita voi omistaa suoraan. Sijoitusluokkana raaka-aineisiin kohdistuu varkauden ja tuhoutumisen riskit.
- Tuotto ja riski: matala
- Kulu: korkea
- Likvidi: ei
Valuutta
Valuuttaa ei voi oikeastaan pitää sijoituksena, koska se ei tuota mitään, mutta omistamalla eri valuuttoja voi pienentää sijoitussalkun valuuttariskiä. Ei ole tavatonta maailmanhistoriassa, että jokin valuutta joutuu hyperinflaatioon tai tapahtuu jokin muu poliittinen muutos, joka vaikuttaa voimakkaasti valuutan arvoon.
Valuuttaa voi omistaa suoraan käteisenä tai pankkien valuuttatilien kautta. Poikkeustilanteissa käteinen voi olla ainoa toimiva maksuväline ja esimerkiksi hyvin arvoa säilyttävä Yhdysvaltojen dollari on monissa epävakaissa maissa paikallista valuuttaa kysytympi. Käteiseen kohdistuu varkauden ja tuhoutumisen riskit.
- Tuotto ja riski: matala
- Kulu: matala
- Likvidi: kyllä
Väline
Sijoitusvälineet eli sijoitusinstrumentit ovat tapoja omistaa sijoituskohteita. Yleisimpiä sijoitusvälineitä ovat erilaiset rahastot ja johdannaiset, mutta sijoituskohteita voi tyypillisesti omistaa myös suoraan.
Eri sijoitusvälineillä on erilaisia kuluja, joita voi olla vaikea arvioida tarkasti. Suoraan omistaessa pitää tyypillisesti maksaa ainakin kaupankäyntipalkkio, mutta joskus myös säilytyspalkkio. Rahastojen osalta laki vaatii kertomaan kokonaiskulut, mutta niidenkin päälle kuluja tulee tyypillisesti vielä spreadistä, arbitraasista sekä mahdollisesta valuutanvaihdosta.
Suoraan omistaminen
Melkein kaikkia sijoitusluokkia voi omistaa suoraan, jolloin niitä ostetaan joko suoraan myyjältä tai välittäjän kautta. Suoraan ostamisen kiistattomia etuja ovat yksinkertaisuus sekä matalat kulut, mutta silloin ostoerien on tyypillisesti oltava suurempia, sillä kaupankäynnissä on tyypillisesti kiinteähintainen vähimmäiskaupankäyntikulu, joten karkeasti ottaen alle tuhannen euron osakekauppoja ei kannata tehdä suoraan, koska tällöin kulut ovat turhan suuret suhteessa sijoitettuun pääomaan.
Sijoituskohteita suoraan omistamalla voi välttää vastapuoliriskin, sillä omassa kassakaapissa olevaa kultaharkkoa, setelinippua tai Picasson taulua ei nuijan kopautuksella viedä, kuten on ainakin teoriassa mahdollista osakkeiden, velkakirjojen ja talletusten kohdalla. Kiinteistöä ja metsää voi poikkeustilanteessa yrittää puolustaa, jos on oma palkka-armeija.
Rahasto
Sijoitusrahastoja on monenlaisia, mutta yleisesti ottaen niiden ero suoraan sijoittamiseen on se, että joku taho, kuten rahastoyhtiö, hoitaa useita eri arvopapereita sisältävää kokonaisuutta, jonka osaomistajaksi sijoittaja pääsee ostamalla osuuksia rahastosta. Rahastot ovat vaivattomia, koska salkunhoitaja tekee sijoitusvalinnat asiakkaan puolesta, mutta toisaalta rahaston kulut ovat tyypillisesti korkeammat kuin suoraan omistamalla.
On olemassa esimerkiksi osake-, korko-, yhdistelmä-, raaka-aine-, asunto- ja vipurahastoja sekä rahastojen rahastoja. Käytännössä kaikille sijoitusluokille ja niiden erilaisille kombinaatioille on olemassa rahastoja, koska pankkiiriliikkeet kehittävät mielellään uusia tuotteita asiakkailleen, kun he voivat kulujen muodossa ottaa välistä aina oman osuutensa.
Rahastot voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin rahastoihin, joista jälkimmäinen tunnetaan myös termillä indeksirahasto.
Aktiivisessa rahastossa salkunhoitaja tekee tai ainakin väittää tekevänsä sijoituspäätökset omaan näkemykseensä perustuen. Kyvystä ennustaa tulevaisuutta tai ainakin väitetystä sellaisesta peritään usein korkeita kuluja, mikä syö osan sijoitustuotosta, koska tyypillisesti rahaston kulut ovat kymmeniä prosentteja tuotosta.
Yleisesti ottaen aktiivisia rahastoja kannattaa välttää, koska todellisuudessa juuri kukaan ei kykene ennustamaan tulevaisuutta - ainakaan useamman kerran peräkkäin. Sen sijaan passiivisen rahaston sijoitusvalinnat tapahtuvat automaattisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan perustuen, eikä yksikään sijoitusanalyytikko tai rahastonhoitaja tee subjektiivisia valintoja omaan vaillinaiseen markkinanäkemykseensä perustuen. On olemassa esimerkiksi passiivinen indeksirahasto, joka sijoittaa OMX Helsinki 25 -indeksiin eli Suomen 25 suurimman pörssiyhtiön osakkeisiin täsmälleen sillä painoarvolla, mikä niiden kulloinenkin markkina-arvo on. Passiivinen sijoittaja saa siis suoraan kyseisen osakeindeksin keskimääräisen tuoton eli tässä tapauksessa Helsingin pörssin 25 suurimman yhtiön tuoton niiden markkina-arvoilla painotettuna.
Koska passiivisen rahaston salkunhoitajan ei tarvitse tehdä sijoituspäätöstensä tueksi tutkimustyötä, niin passiivisten rahastojen kulut ovat matalampia kuin aktiivisten rahastojen. Passiivisen rahaston osto- ja myyntitoimeksiannot voidaan automatisoida, koska päätökset perustuvat objektiiviseen dataan.
On olemassa myös suoraan pörssistä ostettavia passiivisia indeksiosuusrahastoja eli pörssirahastoja eli ETF:iä. Pörssirahastojen kulut muodostuvat rahastoyhtiön hallinnointikulujen lisäksi kaupankäyntikuluista, ja ne ovat tyypillisesti samaa suuruusluokkaa passiivisten indeksirahastojen kanssa. Indeksirahasto ja indeksiosuusrahasto ovat siis erilaisia sijoitusvälineitä.
Markkinoilla on tarjolla myös synteettisiä ETF:iä, jotka eivät omista kohteena olevia arvopapereita suoraan vaan johdannaisten kautta, jolloin niihin kohdistuu ylimääräinen vastapuoliriski.
Kirjoitushetkellä edullisimpien pörssinoteerattujen rahastojen hallinnointikulut ovat 0,05 % (2017-03-01), kun taas joidenkin aktiivisten rahastojen kulut voivat olla jopa 3 % eli noin puolet osakemarkkinoiden keskimääräisestä tuotto-odotuksesta (3/7 = 43 %).
Johdannainen
Markkinoilla on tarjolla myös erilaisia rahoitusinstrumenttien johdannaisia, joiden tuotto perustuu jonkin toisen tai usean eri sijoituskohteen tuottoon. Johdannaisia voi hyödyntää riskienhallinnassa. Esimerkiksi lentoyhtiö voi haluta suojautua liiketoimintansa kannalta kriittiseen polttoaineen hinnan nousuun johdannaisella, jonka arvo nousee polttoaineen kallistuessa.
Johdannaisia ovat esimerkiksi optiot, debentuurit, sertifikaatit, swapit, futuurit, termiinit ja warrantit.
Strategia
Sijoitusstrategia tarkoittaa sijoituskohteiden valintatapaa. Keskityn tässä kappaleessa ainoastaan osakesijoittamisen strategioihin, koska – sanottakoon se nyt suoraan – osakkeet ovat useimmiten paras sijoitusluokka, ja siitä myös tiedän eniten.
Osakesijoitusstrategiat voidaan jakaa karkeasti kahteen päälinjaan: aktiiviseen ja passiiviseen eli siihen, tehdäänkö sijoituspäätöksiä aktiivisesti näkemystä ottamalla vai passiivisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan pohjautuen. Aktiivinen on passiivista sijoittamista työläämpää, ellei anna sitä salkunhoitajan tehtäväksi. Passiivisen sijoittamisen voi automatisoida kokonaan.
On olemassa myös hybridimalli eli että sijoittaja on aktiivisesti passiivinen. Tällöin sijoittaja voi ottaa näkemystä esimerkiksi kerran vuodessa tarkastaessaan sijoitussuunnitelmansa ja muuttaessaan esimerkiksi painotuksia eri sijoitusluokkien välillä, mutta jättäen varsinaiset osto- ja myyntipäätökset sijoitusvälineiden sisäiseksi asiaksi.
Sijoitussalkku voi luonnollisesti sisältää samanaikaisesti aktiivisia ja passiivisia sijoituksia sekä näiden hybridejä.
Passiivinen sijoittaminen on keskimäärin aktiivista sijoittamista parempi vaihtoehto, koska passiivinen tuottaa keskimäärin paremmin matalampien kulujen vuoksi ja vieläpä pienemmällä vaivalla. Toisaalta koska markkinat eivät ole täydellisen tehokkaat eli että kaikki julkisesti saatavilla oleva tieto olisi jo huomioitu kaikkien osakkeiden nykyarvossa, voi osaava ja ahkera, tai onnekas sijoittaja löytää markkinoilta yli- tai alihinnoiteltuja osakkeita ja saavuttaa näin ylituottoa suhteessa indeksiin. Aktiivinen sijoittaja saa kuitenkin todennäköisesti passiivista sijoittajaa heikomman tuoton, koska tyypillisesti aktiivinen sijoittaja käy enemmän kauppaa eli maksaa enemmän kaupankäyntikuluja ja koska tulevaisuuden ennustaminen kerta toisensa jälkeen on käytännössä mahdotonta.
Osakepoiminta
Aktiivisen sijoittamisen yleisin muoto on osakepoiminta, missä sijoittaja valitsee jollakin periaatteella osakkeet, joita ostaa tai myy. Valinta perustuu tyypillisesti sekä mitattaviin eli kvantitatiivisiin että laadullisiin eli kvalitatiivisiin asioihin. Mitattavaa dataa saa helposti esimerkiksi yhtiöiden taloudellisista tunnusluvuista, joika kerrotaan osavuosikatsauksissa, mutta laadullinen vertailu perustuu viimekädessä sijoittajan henkilökohtaiseen arvioon, jonka hän on muodostanut esimerkiksi kuuntelemalla yhtiön toimivaa johtoa ja opiskelemalla toimialan lainalaisuuksia.
Mitä paremmin tuntee yhtiön, sen toimialan ja maailman ylipäänsä, sen todennäköisemmin sijoittaja kykenee menestyksekkääseen osakepoimintaan eli saamaan indeksiä korkeampaa tuottoa.
Käytännössä osakepoimija ei voi käydä läpi kaikkia tarjolla olevia osakkeita vaan hän etsii kiinnostavia yhtiöitä jonkin periaatteen mukaan. Sijoittaja voi olla esimerkiksi ammattinsa vuoksi kiinnostunut lääkealan yhtiöistä, koska uskoo tuntevansa ne tavallista paremmin, tai hän voi olla kiinnostunut ainoastaan kotimaansa yhtiöistä. Sijoittaja voi valita yhtiönsä myös ideologisista syistä tai hän voi haluta omistaa ainoastaan hyviä osingonmaksajia eli niin sanottuja osinkoaristokraatteja.
Taikakaava
Yksi aktiivisesti passiivisen sijoittamisen muoto on niin sanottu taikakaava, jonka idea on valita joukko objektiivisesti mitattavia kriteerejä, kuten yhtiöiden keskeisiä tunnuslukuja ja muodostaa niiden avulla kaava, joka antaa yhtiölle pisteluvun, jonka perusteella osto- ja myyntipäätökset tehdään. Magic Formula ja Piotroskin menetelmä ovat esimerkkejä taikakaavoista (viite) (viite), mutta kaavan voi muodostaa myös itse. Kaavassa käytettävien muuttujien valinta on näkemyksen ottamista, mutta kun sen on kerran tehnyt, niin sijoittaminen kaavan mukaan on passiivista eli sen voi automatisoida.
Piotroskin menetelmä perustuu siihen, että kirjanpitoarvoltaan edullisten mutta tietyiltä tunnusluvuiltaan laadukkaiden yhtiöiden osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet keskimääräistä paremmin. Menetelmä hyödyntää ihmismielen harhaa, missä kasvuyhtiön tarjoamat haaveet arvostetaan korkeammalle arvoyhtiöiden tylsien ja vakiintuneiden tuottojen kustannuksella, sekä sitä, että pienet yhtiöt eivät kiinnosta isoimpia institutionaalisia sijoittajia, joiden pitää pystyä ostamaan ja myymään suuria määriä kerralla.
Kasvusijoittaminen
Ihmiset ovat tyypillisesti kallellaan kasvusijoittamiseen, koska yhtiöiden tulevaisuuteen myönteisesti katsovia kasvusuunnitelmia on mukavampi arvioida ja niihin uskoa, kuin sijoittaa markkinoilla jo asemansa vakiinnuttaneisiin ja vakaata tuottoa tekeviin yhtiöihin. Jälkimmäistä lähestymistapaa kutsutaan arvosijoittamiseksi.
Esimerkiksi maailman tunnetuin yritys, Coca-Cola, on arvoyhtiö ja osinkoaristokraatti, joka on vuosikymmeniä maksanut kasvavaa osinkoa, koska ihmiset haluavat juoda samaa kasviuutejuomaa tapahtuipa maailmassa mitä tahansa, kunhan yritys itse ei muuta brändiään tai nosta hintaa suhteessa yleiseen hintatasoon. Toisaalta Coca-Colalla ei ole piilevää kasvupotentiaalia, koska ei ole olemassa uskottavaa kehityskulkua, missä Coca-Colan myynti kasvaisi nykyistä kasvuvauhtia merkittävästi nopeammin. Coca-Cola tuottaa siis osinkotuloa omistajilleen käytännössä varmasti, mutta osakkeen arvo ei voi oikeastaan nousta inflaatiota nopeammin, koska yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat käytännössä lukittu.
Tekninen analyysi
Tekninen analyysi on sijoitusstrategia, missä ennustetaan osakkeen tulevaa arvoa historiallisen kurssikehityksen perusteella. Tekninen analyysi on automatisoitavissa ja tietokoneet ovat tehneet sitä jo vuosikymmeniä. Tekninen analyysi on vastoin sijoittamisen ensimmäistä sääntöä, joka kertoo, ettei historia ole tae tulevasta. Tekniseen analyysiin voidaan yhdistää myös laadullinen analyysi eli näkemyksen ottaminen.
Kertaus
Sijoitukset tuottavat omistajalleen lisäarvoa ensisijaisesti sisäisen tuottomekanismin kautta. Sijoituksen arvo voi nousta myös sen vuoksi, että sijoituksen tulevaisuuden näkymä on muuttunut aiempaa positiivisemmaksi.
Osake on sijoitusluokista tuottavin, mutta sen riski on tällöin myös korkea. Riskitasoa voi laskea hajauttamalla ja erilaisilla rahoitusinstrumenteilla.
Hyvällä hajautukselle sijoitukset tuottavat käytännössä varmasti, kun sijoitushorisontti on yli kymmenen vuotta.
Markkinoiden voittaminen on lähes mahdotonta, koska yhtäältä tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja toisaalta koko maailma kilpailee samalla markkinalla, siis maailman parhaat sijoitusanalyytikot sekä millisekunneissa operoivat tekoälyrobotit. Markkinoita ei kuitenkaan tarvitse voittaa saadakseen keskimääräisen vuosituoton (7 %).
Oikea hetki aloittaa sijoittaminen on tänään, koska tulevaa kurssikehitystä ei tiedä kukaan, mutta keskimäärin on niin, että mitä pidempään on markkinoilla, sitä enemmän korkoa korolle -ilmiö kerkeää tuottaa lisäarvoa. Jos aloittaa tänään, niin kaikkea ei kuitenkaan kannata sijoittaa samantien vaan on parempi hajauttaa ostot myös ajallisesti eli ostaen lisää vaikka kerran kuukaudessa tai kahdessa.
On tärkeä ymmärtää itse käyttämiensä sijoitusvälineiden tuottomekanismit sekä kokonaiskulut, niin ajassa kuin rahassa, koska ammattimaisten salkunhoitajien ja sijoitusanalyytikkojen tehtävä on tuottaa asiakkaalle kuluja työnantajansa hyväksi.
Sunnitelma
Kuten kaikessa pitkäjänteisessä toiminnassa, niin myös sijoittamisessa on hyvä tehdä suunnitelma. Ota siis kynä käteen. Ilman suunnitelmaa unohtaa punaisen langan yli ajan - usko pois.
SIJOITUSSUUNNITELMA =================== 2024-11-09: ensimmäinen versio
Ensimmäinen tehtävä on asettaa tavoite eli minkä takia sijoittaa ja kuinka kaukana tavoite on. Ehkä tavoite on päästä puoli vuotta kestävälle maailmanympärysmatkalle viiden vuoden aikajänteellä (20 000 €) tai mehevä eläke 20 vuoden päästä (500 000 €).
(ESIMERKKI) Tavoite: taloudellinen riippumattomuus 20 vuoden päästä
Seuraavaksi pitää kartoittaa riskiprofiili eli kuinka paljon sietää sijoitusten arvon heilumista eli käytännössä laskua ilman että tulee paniikki myydä. Riskitaso riippuu omasta henkilökohtaisesta riskinsietokyvystä, iästä, veloista, perhetaustasta ja sen sellaisesta.
Riskiarvioon vaikuttaa nykyiset velat sillä tavalla, että jos kovin ikävästi käy ja iso lintu lentää, niin samaan aikaan voi sijoitusten arvo romahtaa, velkojen korot nousta ja työpaikka lähteä alta. Tällaisiä erittäin epätodennäköisiä tapahtumia sattuu muutama vuosisadassa ja riskiarvio pitää tehdä niin, että kun tämä tapahtuu, niin kamelin selkä ei ainakaan katkea, vaan ennemminkin voit lisätä sijoituksia.
(ESIMERKKI) Riskitaso: 4/5, koska aikaa on vuosikymmeniä, mutta velkaa ei ollenkaan.
Riskitason määrittämisen jälkeen voi valita, millä tavalla riskiä hallitsee eri sijoitusluokkien välillä. Tyypillinen ratkaisu on sijoittaa osakkeisiin ja velkakirjoihin, koska ne eivät juurikaan korreloi keskenään (viite) ja toisekseen niillä voi helposti käydä kauppaa kotisohvalta.
Eräs tapa hallita sijoitusluokkariskiä on omistaa osakkeita sata miinus oma ikä eli esimerkiksi 100v - 20v = 80 % ja hajauttaa loput 20 % muihin sijoitusluokkiin. Jos oma riskiprofiili on matala eli et siedä paljoa riskiä, niin osakkeiden osuutta pitää laskea tai ainakin valita enemmän sellaisia yhtiöitä, joiden tulevaisuudennäkymät ovat vakaat.
(ESIMERKKI) Sijoitusluokkien painot: * 80 % osakkeet * 10 % velkakirjat * 10 % muut (metsä, taide, valuutta, kiinteistö, raaka-aine, tavara)
Sijoitusluokkien painotuksen jälkeen pitää valita, haluaako hajauttaa myös muilla tavoin.
(ESIMERKKI) Hajautus: * maantieteellinen: tasaisesti koko maailmaa * toimialakohtainen: tasaisesti kaikkia toimialoja * ajallinen: 3 kk välein 3000 € (+ inflaatiokorjaus)
Hajautuksen jälkeen pitää päättää sijoitusvälineet. Helpoin ratkaisu on ostaa rahastoja tai tehdä suoria osakeostoja. Rahastosijoittamiseen riittää pankkitili, mutta kaupankäyntiin pörssissä tarvitsee arvo-osuustilin, jonka Suomessa asuva voi kirjoitushetkellä avata Nordnet-palvelussa (2017-02-24). Myös perinteiset kivijalkapankit tekevät pörssitoimeksiantoja asiakkaan puolesta.
(ESIMERKKI) Sijoitusinstrumentit: * suorat osakeostot * korkorahastot * metsä- ja kiinteistörahastot * taide-esineet * käteinen
Lopuksi pitää päättää, milloin sijoitussuunnitelma tarkastetaan seuraavan kerran. Optimaalinen aika tarkastukselle on ennalta määritetty, jotta sitä ei tee tunteiden vallassa keskellä markkinaturbulenssia tai vuodenvaihteessa muiden kanssa samaan aikaan.
Seuraava tarkastus: 2025-11-09
Säästääkseen veroissa ja kuluissa salkun sijoituspainotuksia on hyvä tasapainottaa ensisijaisesti uusilla ostoilla, mutta jos tasapainotuksen vuoksi joutuu myös myymään, niin eräs tapa tehdä se on 5/25-sääntö, missä yli 20 % osuuksissa ("25-5=20") ylityksen pitää olla 5 %-yksikköä ja alle 20 % osuuksissa yli 25 %, että myynti toteutetaan.
Salkku
Kun sijoitussuunnitelma on tehty, on aika siirtyä valitsemaan varsinaiset sijoitustuotteet. Jokaisella on tietenkin omanlaisensa suunnitelma ja mieltymykset, mutta toteutetaan tässä kohtaa kolme esimerkkisalkkua, joiden hoitaminen on yksinkertaista ja helppoa.
Tämä kirjoitus ei siis sisällä sijoitussuosituksia.
Alla olevissa esimerkkisalkuissa on mainittu useita kaupallisia tuotteita. Allekirjoittanut ei saa niiden mainostamisesta mitään etua. Ne vain sattuvat olemaan kirjoitushetkellä tietojeni mukaan markkinoiden parhaimpia tuotteita (2017-02-24). Lukija ottaa ylimääräisen riskin, jos ei tutustu tuotteisiin tarkemmin itse.
Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto on huomionarvoinen, sillä rahasto sisältää noin 7000 eri osaketta 50 eri maasta tasaisesti painotettuna maailman osakemarkkinoiden todellisen markkinatilanteen mukaan (viite). Kaiken lisäksi rahaston kulut ovat erittäin matalat: 0,14 % vuodessa. Sivumennen sanoen VT:n maajakaumasta näkee myös, mikä on eri maiden todellinen paino maailman osakemarkkinoilla. LISÄYS (2020-11-24): VT:n ostaminen ei ole enää mahdollista Euroopassa, mutta saman sisällön tarjoaa euroissa noteerattu VGWL.
Alkusalkku
Yksinkertaisin ratkaisu on laittaa automaattinen kuukausittainen tilinsiirto menemään yhdistelmärahastoon, joka sisältää sekä osakkeita että velkakirjoja maltillisella riskiprofiililla. Kirjoitushetkellä edullisin suomalainen yhdistelmärahasto on Seligson Pharos (2017-02-24) (viite).
(ESIMERKKI) Salkku: 200 e/kk Seligson Pharos-rahasto
Työsalkku
Hieman enemmän paneutuvan kannattaa jakaa sijoituksensa kolmeen osaan.
Ensin laitetaan sivuun muutaman kuukauden tuloja vastaava niin sanottu perusvara pahan päivän varalle, ettei joudu myymään sijoituksiaan, kun astianpesukone hajoaa. Perusvaran voi säilyttää esimerkiksi oman pankin sivutilillä tai lyhyissä koroissa rahamarkkinarahastossa. Olennaista on, että rahat voi tarvittaessa nostaa muutamassa arkipäivässä.
Kun perusvara on siirretty sivuun, niin salkku jaetaan vielä kahtia ydin-satelliittii-mallin mukaisesti (viite). Päätetään esimerkiksi, että salkusta 10 % on niin sanottu satelliitti eli pelikassa, jonka voi sijoittaa vapaasti haluamallaan tavalla. Sen sijaan salkun ydin sijoitetaan hyvin hajautettuihin ja matalakuluisiin passiivisiin indeksirahastoihin. Tälläisiä ovat kirjoitushetkellä esimerkiksi Vanguardin World Stock (VT) -pörssirahasto (tai VGWL), Nordnetin Superrahastot tai Seligsonin passiiviset indeksi- ja korkorahastot (2017-02-24).
(ESIMERKKI) Salkku: 3000 € AAA-rahamarkkinarahasto (perusvara) 10 % startup (satelliitti) 10 % Seligson Euro obligaatio -korkorahasto 10 % Nordnet Suomi Superrahasto 70 % Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto
Tässä strategiassa on huomattava, että VT-pörssirahastoa ostetaan pörssistä, missä kaupankäyntikulut ovat luokkaa 15 euroa per kauppa. Tästä syystä rahastoa kannattaa ostaa kerralla vähintään 1500 eurolla, jotta kulut pysyvät maltillisena (1 %).
Kuningassalkku
Jos sijoittaja on valmis rakentamaan seurantataulukon sijoituksilleen ja muutenkin paneutumaan enemmän aiheeseen, niin hajautusta ja eksoottisuutta voi viedä pidemmällekin.
(ESIMERKKI) Salkku: 3000 € AAA-rahamarkkinarahasto (perusvara) 10 % startup (satelliitti) 10 % Seligson Euro obligaatio -korkorahasto 2 % Seligson Corporate Bond -korkorahasto 50 % Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto 10 % Seligson Phoebus, Russia tai Tropico -rahasto 5 % kiinteistörahasto 5 % metsärahasto 5 % huonekaluja, ranskalaisia viinejä 2 % US dollareita 1 % bitcoineja
Seuranta
Sijoitussuunnitelma on vähimmäisvaatimus, mutta suosittelen rakentamaan myös seurantataulukon, koska se auttaa sijoitussuunnitelman vuositarkistuksissa. Seurannan tekemisen jätän lukijalle kotitehtäväksi.
Loppusanat
Kun tulot ovat menoja suuremmat ja erotuksen sijoittaa esimerkiksi matalakuluisiin passiivisiin indeksirahastoihin, niin sijoittajan ainoaksi tehtäväksi jää loikoilla vuosikymmen tai pari. Jos kuitenkin menot ovat tuloja suuremmat, osta suuri kirjahylly ja muuta pienempään asuntoon (esimerkiksi Lundia) (viite).
Sijoittamisen suurimmat riskit ovat sijoittaja itse – tee siis sijoitussuunnitelma – sekä mustat joutsenet ja valkoiset elefantit. Huomenna voi tapahtua pankkikriisi, öljykriisi, eurokriisi, teknokupla, lehmanbrothers tai tulivuorenpurkaus. Tai virus.
Mustat joutsenet ja valkoiset elefantit vaikuttavat voimakkaasti yhtiöiden markkina-arvoon lyhyellä aikavälillä, mutta liikeyhtiöt ovat hyviä sopeutumaan maailman muutoksiin, joten yli ajan yhtiöt ja niiden osakekurssit jatkavat loputonta kasvuaan, joka on reaalisesti ollut edellisen parin sadan vuoden aikana keskimäärin 5,6 % vuodessa. Jokainen kriisi on hyvä aika ostaa lisää – ei myydä. Teknologinen kehitys ja ihmisen halu kokea uutta ei ole loppumassa, kunhan vain järjestelmät pysyvät pystyssä.
(Kirjoitus ei sisällä sijoitussuosituksia.)