Ultrajuoksu Amerikan ihmemaassa (3232 m)

Sisällysluettelo
Johdanto Matka 1. päivä: Koloraadonlähteet 2. päivä: Vihreä Pöytä 3. päivä: Monumenttilaakso 4. päivä: Suurkanjoni ja Antilooppikanjoni 5. päivä: Kojoottibutte ja Enkeltennousu 6. päivä: Palkintokanjoni 7. päivä: Kantariutta ja Kaaristo 8. päivä: Liukas Kivi 9. päivä: Suuri Risteys 10. päivä: Verho Pannukakkukone Loppusanat

Lyhyesti

Teemme kenttätutkimuksen Pohjois-Amerikan varhaishistoriaan.

• 2021-12-18 Teksti tarkistettu.
• 2016-06-18 Teksti julki.
• 2016-04-12 Teksti alkaa.
• 2016-03-27 Matka päättyy.
• 2016-03-16 Matka alkaa.

Johdanto

Nyt kävi sillä tavalla hassusti, että vaikka suursuunnitelmassani ei luekkaan vielä Yhdysvallat, niin aikani on tullut ja lähtevä olen, Amerikan Ihmemaahan. Hermulla on nimittäin bonuspisteitä.

Matkamme teemat syntyvät nopeasti. Ihmeiden ja juustohampurilaisten lisäksi tutustumme mantereen varhaishistoriaan, erityisesti Navajojen maahan (viite).

Yhdysvaltojen historia on lyhyt ja suoraviivainen. Eurooppalaisten saapuessa mantereelle alkuperäiskansat saavat nimekseen intiaanit ja käyttöönsä reservaatit (viite). Ennen sitä intiaanit metsästävät glyptodoneita.

Intiaani ei jostain syystä ole loukkaava termi, joten käytän sitä vapaasti (viite).

Ostan matkaa varten neopreenisukat.

Matka

1. päivä: Koloraadonlähteet (Torstai, 17.3.2016)

Siirtyminen Helsingin, Münchenin ja Houstonin kautta Colorado Springsiin kestää 35 tuntia. Houstonissa kaksi naista innostuvat kyselemään tarkempia yksityiskohtia Naked-terveysjuomastani.

Lentoni on Koloraadonlähteillä iltakymmeneltä. Hermu lentää Denveriin hakemaan auton.

2. päivä: Vihreä Pöytä (Perjantai, 18.3.2016)

Herätys kello kuusi ei tuota vaikeuksia kahdeksan tunnin aikaeron vuoksi. Lumi on satanut yön aikana maahan. Colorado on Yhdysvaltojen korkeimmalla sijaitseva osavaltio, joten vaikka se sijaitseekin samalla leveyspiirillä Espanjan kanssa, on ilmasto viileä.

Colorado on vuoristoista seutua ja siellä sijaitsee useita Yhdysvaltojen korkeimmista vuorenhuipuista, kuten Pikes Peak (4302 m) (viite). Mäntyjen huipun on saavuttanut myös rallimestari Vatanen.

Coloradon alueella asuu monia intiaaniheimoja, joista viimeiset siirretään reservaatteihin intiaanisotien päättymisen jälkeen 1800-luvun lopulla (viite). Colorado laillistaa kannabiksen viihdekäytön ensimmäisenä osavaltiona vuonna 2012.

Ensimmäisenä päivänä ajamme 900 kilometriä. Tarviketäydennyksellä käymme Alamosan Walmartissa, jonka valikoimat peittoavat Ruoholahden Sittarin. Ostamme kuivalihaa, pekonirouhetta, limesipsejä, kirsikkalimua, mansikkamelatoniiniä sekä paljon munkkeja.

Mesa Verden kansallispuistossa on pueblo-intiaanien tuhat vuotta sitten tekemiä asuinrakennuksia.

Mesa Verden jälkeen koukkaamme New Mexicon puolelle hakemaan osavaltiopisteet. Coloradon, New Mexicon, Arizonan ja Utahin rajapyykillä olevaa kiveä pääsee katsomaan kymmenellä dollarilla. Suomessa kolmen valtakunnan rajapyykki on ilmainen, joten pitäkööt kivensä.

Tarkempi tutustuminen New Mexicoon jää siis toiseen kertaan, mutta osavaltio, johon tie seuraavaksi vie, tulee tutummaksi: Arizonassa olemme kokonaiset kolme vuorokautta.

Arizonan pääkaupunki on Phoenix ja ilmasto kuiva sekä aavikkomainen. Arizonassa on useita maailmanluokan luontokohteita. Osavaltion pinta-alasta neljännes on intiaanireservaatteja.

Saavumme Monumenttilaaksoon iltakahdeksalta, joten meillä on hyvin aikaa nukkua kunnon yöunet ennen seuraavan päivän jotosta.

3. päivä: Monumenttilaakso (Lauantai, 19.3.2016)

Kännykän huutaessa ylös kello 5:30, on ulkona pimeys ja sisällä kylmyys. Hermun ideasta jätämme teltan ovet yöksi auki, jottei kosteus häiritse unia. Ostoslistalle: untuvatakki. Lopulta on kuitenkin hienoa seisoa lähtöviivalla auringon noustessa laakson ylle.

Monument Valleyn kansallispuisto sijaitsee navajo-intiaanikansan mailla (viite) ja iso osa kisojen järjestäjistäkin näyttää olevan alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Oluet pitää juoda teltassa salaa, sillä reservaattialueilla alkoholin nauttiminen on kiellettyä.

Navajot ovat 300 000 hengellään Pohjois-Amerikan toiseksi suurin alkuperäiskansa ja heidän reservaattinsa on pinta-alaltaan Yhdysvaltojen suurin (viite). Navajot ovat kotoisin Kanadasta, mistä he vaeltavat nykyiselle alueelleen 1000-luvun ensimmäisinä vuosisatoina. Navajot ovat sotineet niin yhdysvaltalaisten, espanjalaisten, meksikolaisten kuin toistenkin intiaaniheimojen kanssa, ja kuten niin usein alkuperäiskansoja, myös navajo-intiaaneja vaivaavat osattomuus ja alkoholismi.

Mutta palataanpa takaisin juoksuun. Hermulle ei riittänyt 50 km aavikkoa, joten lähdemme eri suuntiin.

Heti juoksun alussa laitan merkille, kuinka aktiivisesti juoksijat kannustavat toisiaan ja virkkovat itsestäänselvyyksiä. Maassa maan tavalla, joten yritän itsekin parhaani mukaan keksiä tikusta asiaa. Eräässä vaikeammassa kohdassa avaan viimein sanaisen arkkuni ja totean edessä juoksevalle amerikanmurretta parhaani mukaan taittaen: You gotta be careful now! Kaveri kääntyy katsomaan taaksepäin ja kysyy: Are you from Finland? Mihinkäs sitä koira rallienglannistaan pääsisi.

Aksenttini tunnistanut on Pat, joka on asunut Varkaudessa 38 vuotta sitten ja osaa suomea edelleen. Vaihdamme sanoja päivän aikana useita kertoja ja sattumalta (?) kisan voittanut on Patin kaveri, joten istun lopulta voittajan pöydässä. Ihmemaa.

Lisäksi juttelen idaholaisen pankkiirin kanssa, joka mainitsee osavaltionsa parhaaksi puoleksi keväisen pottuloman, jolloin on hyvin aikaa lähteä juoksemaan aavikolle. Maalissa minua tulee onnittelemaan pitkäpartainen harlikkaukko. On hämmentävää kuunnella stubb-kataismaista fantastisuushehkutusta karskilta nahkaliivikörmyltä.

Voin paljastaa tässä kohtaa, että hiekassa on raskasta juosta ja butten päältä näkymät ovat hengästyttävät, eritoten kun on juuri kiivennyt 300 metriä ylöspäin. Buttet ovat isoja.

Maalissa olen kahdelta iltapäivällä ja Hermu pääsee perille viisi tuntia myöhemmin. Loppuaikani on 7:00:58, sijoitus 64/193 ja matka 50 km. Hermun numerot: 11:27:22, 39/119, 80,47 km.

4. päivä: Suurkanjoni ja Antilooppikanjoni (Sunnuntai, 20.3.2016)

Herätys kello neljä. Harmiksemme lipunmyynti on vielä kiinni, joten emme pysty maksamaan leirintämaksua.

Päivän ensimmäinen kohde on Coloradojoki (viite) sekä auringonnousu Grand Canyonin yllä (viite).

Näytönsäästäjistä tuttu Antelope Canyon on 37 metriä syvä ja 400 metriä pitkä kanjoni, jonka omistaa yksi intiaanisuku (viite).

Antilooppikanjonin jälkeen lähdemme kohti Pagea (viite), seuraavan yön majapaikkaa, jatkaen samalla 2330 kilometriä pitkän Coloradojoen tarkistamista.

Illalla maistelemme käsityöoluita, haastattelemme porealtaassa tanskalaisia uhkapelaajia ja haukkaamme savukylkeä Big Johnin terassilla. Pagesta on 340 kilometriä Las Vegasiin. Pagen keskustassa on 12 kirkkoa peräkanaa (viite).

5. päivä: Kojoottibutte ja Enkeltennousu (Maanantai, 21.3.2016)

Päivän ensimmäinen kohde on Coyte Buttes ja The Wave, iltapäivälehtien märkä uni (viite) (viite) (viite).

Coyote Buttesin luonnonpuistossa liikkuessa tuntee olevansa keskellä ekstraterrestriaalista keinomaailmaa. Joka puolella näkyy silmänkantamattomiin outoja kivimuodostelmia.

Maanantaiaamuna kello seitsemän ei puistossa rangereita näy. On aika siirtyä Arizonasta seuraavaan osavaltioon, Utahiin.

Utahin pääkaupunki on vuoden 2002 talviolympialaiset järjestänyt Salt Lake City. Osavaltion asukkaista 55 prosenttia on mormoneita. Mormonit hyväksyvät moniavioisuuden.

Zionin kansallispuistossa on useita maailmanluokan kohteita (viite).

Enkeltennousun jälkeen syömme kahdeksan munkkia ja vedämme jalkaan neopreenisukat. Seuraava kohde on The Narrows (viite).

6. päivä: Palkintokanjoni (Tiistai, 22.3.2016)

Aamulla haukkaamme amerikkalaisia makkaroita eli jauhelihatankoja sekä pannukakkua saksanpähkinöillä. Pannukakkukoneen minimiannoskoko on kaksi pannukakkua. Päivän pääkohde on Bryce Canyon (viite).

Kierrämme Palkintokanjonin puistossa reitit Peek-A-Boo Loop, Navajo Loop ja Queen's Garden. Iltapäivällä sataa lunta, joten poluilla ovat ainoastaan suomalaiset.

7. päivä: Kantariutta ja Kaaristo (Keskiviikko, 23.3.2016)

Matkaoppaamme suosittelee poikkeamaan hyvin säilyneessä 1800-luvulla perustetussa Torreyn mormonikylässä (viite). Löydämme ylihintaisen voileipäbaarin.

Capitol Reef on 160 kilometriä pitkä kansallispuisto (viite).

Capitol Reefin alueella on vaikuttanut Fremontin kulttuuri vuosina 700-1300 (viite).

Päivän toinen herkku on Archesin kansallispuisto. Alueella on kaksi tuhatta hiekkakivikaarta (viite).

8. päivä: Liukas Kivi (Torstai, 24.3.2016)

Moabissa maastopyöräilemme Slickrock Traililla (viite). Maasto on sopivan kumpuileva ja renkaalla on hiekkapaperimaisen karhealla pinnalla erinomaisen hyvä pito.

Moabin alueella on kalliomaalauksia tuhannen vuoden takaa.

Illalla tarkistamme vielä Canyonlandin kansallispuiston (viite).

9. päivä: Suuri Risteys (Perjantai, 25.3.2016)

Siirrymme takaisin Coloradon osavaltioon, Grand Junctionin kaupunkiin (viite). Ohjelmassa on maastopyöräilyä Lunch Loop Traililla.

10. päivä: Verho (Lauantai, 26.3.2016)

Viimeisenä päivänä ajamme 500 kilometriä Grand Junctionista Colorado Springsiin, josta alkaa paluu vanhalle mantereelle.

Paluulentoani odotellessa sheriffi tulee kysymään, meinaanko yöpyä kentällä. Näinhän se olisi tosiaan tarkoitus, mietin mielessäni. Olin etukäteen katsonut Sleeping in Airports -verkkosivustolta, että Colorado Springs on hyvä lentokenttä yöpymiseen. Päätän myöntää lentokenttäsheriffille tosiasiat, johon hän reagoi sanomalla: Good night.

Pannukakkukone

Testasimme reissun aikana useita hampurilaisketjuja ja voittajaksi julistan Wendy'sin, jonka triplapurilainen neliöpihveillä on yksinkertaisesti lyömätön (viite). Hampurilaisessa on lihaa 330 grammaa, mikä $6,59 hinnalla tarkoittaa, että kilohinta on 18,18 €/kg. Suomessa McDonald'sin juustohampurilaisessa liha maksaa 22,22 €/kg.

Loppusanat

Yhdysvaltojen varhaishistoria on nyt nähty. Tarkistimme pueblo-intiaanikulttuurin tuhannen vuoden takaa ja vierailimme Navajojen mailla.

Päällimmäisin havaintoni on, että toden totta, Amerikassa on ihmeitä.

Toisena mielessäni on nahkaliivinen körmy. Amerikkalaisten ekstroverttius ja small talk ovat poikkeuksellista tapakulttuuria.

Saavutin matkalla myös uuden korkeusennätykseni, merenpinnasta mitattuna 3232 m (Vail). Juoksin myös ensimmäisen ultrajuoksuni (viite).