Lihansyöjä Lontoossa
Sisällysluettelo |
---|
Lyhyesti
On aika lähteä merta edemmäs kalaan, ei kun lihaan. Matkan tarkka ajankohta: 8-14.4.2011.
Artikkelihistoria
- 2021-12-23 Tarkistettu teksti ja lisätty kuvia.
- 2015-06-19 Lisätty viittaukset UNESCO-kohteisiin.
- 2011-05-08 Teksti julkaistu.
- 2011-04-28 Teksti aloitettu.
Johdanto
Suomen kunnat kierrettyäni on aika astua Eurooppaan. Blue1 lentää Kuopiosta Lontoohon, Riikaan, Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin (tilanne vuonna 2011). Näistä vaihtoehdoista valitsemme Lontoon, sillä jos Kuopio on kerta mualiman napa (viite), niin oisko Lontoo sitten itse Caput Mundi (viite)?
Valmistelut
Majoituksen varaamme kuukauden ennen matkaa. Kriteerimme ovat halpa hinta ja hyvä sijainti. Valintamme on Westminster House Hotel (96 Ebury Street).
Lontoon paikallisposteissa valuutanvaihto on kuulemma ilmaista.
Matka
1. päivä: Siirtyminen alueelle (Perjantai, 8.4.2011)
Päästyämme lentokentälle baggade drop ei ole auennut vielä. Siispä luen päivän lehden.
Saamme tavarat tiputettua ja siirryttyä turvatarkastuksesta boarding arealle. So far, so easy. Olotila kosmopoliittinen.
Lentomatkalla Helsinkiin tarkastamme koneen siiven sekä kulautamme sumpit. Helsingissä haukatuksi päätyy patonki.
Heathrow'n lentokentältä ostamme Oyster card -matkakortit. Toiminta Heathrowssa on selkeää ja ongelmatonta. Metrokin on selkeä. Puissa on lehdet. Kun Victorian asemalta pääsemme viimein ulkoilmaan, ensimmäisen kerran kahdeksaan tuntiin, on kokemus iso. Olemme astuneet uuteen maailmaan.
Illallisen haemme yhtiöltä, johon voi luottaa (McDonald's). Hotellihuoneemme vaikuttaa muuten kaikinpuolin siistiltä, mutta ylimääräinen sänky nostaa kysymyksen: tässäkö syy edulliseen hintaan?
2. päivä: Portobello (Lauantai, 9.4.2011)
Herättyämme keitämme kahvit ja suuntaamme receptioniin tekemään check-inin. Saamme samalla varmuuden, ettei huoneeseemme ole tulossa muita. "THIS IS HOTEL!!!"
Ilma on mitä mainioin, joten lähdemme puistoon. Hyde Park on täynnä ihmisiä viettämässä kesäpäivää. On ratsastajia, rullaluistelijoita, soutelijoita, piknik-seurueita, leijan lennättäjiä sekä hiippareita värillisissä kokovartaloasuissa.
Ruokakaupan viinihyllyä katsellessa tunnen olevani vapaa.
Burmalaisessa ravintolassa (Mandalay) syömme alkupalaksi papadumit sekä uppopaistettuna pinaattia, katkarapuja ja kesäkurpitsaa. Kylkeen tuodaan soija-, chili- ja tamarind-dipit. Pääruoaksi otamme minttulammasta sekä tamarind-kanaa, jotka ovat liian suolaisia. Pisteitä annan 3/5. Raaka-aineet ovat Suomen tasoon nähden heikompia ja ruoassa on liikaa suolaa. Tarjoilija yrittää olla miellyttävä.
Iltapäivällä käymme Portobellon lauantaimarkkinoilla (viite), nykytaiteen museossa (viite) sekä tarkistamme Thames-joen (viite).
Illalla löydämme Tesco-ruokakaupan itsepalvelukassat, mistä ostamme viskicolajuomat (Jack Daniel's). Victorian metroasemalla investoimme isoon kuppiin teriyakikanaa, vaan mauton on kana.
3. päivä: City ja Chinatown (Sunnuntai, 10.4.2011)
Nukumme kymmenen tunnin unet. City on nimestään huolimatta kaupunginosa (viite). Kurkkutalo säväyttää. Lounaaksi Rainforest Roti -wrap.
Lontoon pörssi (viite). Kurkkutalo. (2011-04-10)
Lontoon pörssi (1886) © Public Domain
Lontoo vuonna 1677. Ruudut vasemmalta: Pyhän Paavalin katedraali, Lontoon pörssi ja Leadenhall-tori © Public Domain
Piccadilly Circus (viite) (2011-04-10) © u
Chinatownissa sijoitamme rahaa keskinkertaiseen buffettiin sekä kolmeen höyrysämpylään, joiden makunimikkeet ovat vihannes, porsas ja mustapapu (viite) (viite). Asiahan ei minulle kuulu, mutta mustapapu on myös vihannes. Lisäksi ostamme punariisiä, chiliöljyä, maustettua inkivääriä sekä lihatonta kuivalihaa.
4. päivä: London Zoo ja Camden Town (Maanantai, 11.4.2011)
London Zoosta lisään maailmankirjoihin sademetsän apinat, elämästä nauttivat villisiat, okapit, tiikerit, muurahaiskarhut, komodonvaraanit, kengurut sekä pingviinit (viite).
Selvitämme että nakkisämpylä maksaa 7,5 puntaa eli 9 euroa. Riistoa. Mielummin olemme syömättä. Löydämme onneksi baarin, josta saa jättipirtelön kuudella eurolla. Sekin on suolainen hinta sulaneesta jäätelöstä, mutta koska konsepti kiinnostaa muutenkin, niin teemme kaupat.
Näemme kun naarasgorilla viestii jotain uroolle, joka vaikuttaa ärtyneeltä. Uros taitaa näyttää kohta kaapin paikan. Katsojat pidättävät hengitystään. Gorillat ovat ihmismäisiä ja on pysäyttävää todistaa väkivallan uhkaa suorana lähetyksenä. Vaan lemmestä onkin kyse.
London Zoon jälkeen käymme Camden Townissa (viite), jonka jälkeen hajaannumme. Minä lähden tarkistamaan Marxin haudan ja unski saa vaatekauppahetken.
Highgate Cemetery (viite) (2011-04-11)
On hyvä tietää, että punaviinin ja valkoviinin voi sekoittaa neljän desilitran ajan. Ihmettelinkin, miten kahdentoista punnan pullo voi maksaakin kuusi puntaa.
5. päivä: Kadonneen kaljan mysteeri (Tiistai, 12.4.2011)
Päivä alkaa luksuksella. Menemme tavaratalo Harrods'iin (viite).
Harrods'ssa on myynnissä 25 000 punnan hedelmäkulho. Me ostamme patongin sekä harvinaislaatuisen mandariinilimonaadin. Valmisruokaosastolla on kymmenen keittiötä: kiinalainen, japanilainen, intialainen, italialainen, libanonilainen, marokkolainen, ranskalainen sekä kolme muuta.
Tavaratalon jälkeen päivä jatkuu Lontoon päänähtävyyksillä.
Kuningataren linna (viite) (2011-04-12) © u
London Eye (viite) (2011-04-12)
Luonnontieteellisessä museossa on Darwinin kokoelma (viite). (2011-04-12)
Illalla tapaamme milagrosin, Elasto Mania -suurlegendan.
Pubivalintamme on Cask Pub and Kitchen. Juomme real aleja ja muita oluita (Cantillon Rose, Nøgne Ø Tiger Tripel, Val Dieu Bruin, Left Hand Imperial Stout, Victoria Storm King ja D.P.A. Dudley). Unski liittyy seuraamme myöhemmin. Tunnelma on myötämielinen ja molekyylikin potkii.
Pubin sulkeutumisaika on kello 23:00. Ostamme paluumatkalle mukaan kolme jättikaljaa.
Kolmen kaljan juominen osoittautuu ylivoimaiseksi tehtäväksi. Yksi pulloista häviää ja toinen särkyy metroaseman kaiteeseen.
6. päivä: Tuoredonitsi (Keskiviikko, 13.4.2011)
Märkä ilta nukuttaa hyvin. Avain on huoneen ovessa. Aamupalaksi tarjoillaan kuivunut Tripple Whopper.
Viimeisen päivän ohjelmassa on kaljakauppa ja silmiemme edessä tehty tuoredonitsi.
Utobeer (Borough) (viite): La Trappe Quadrupel, St. Bernardus Pater 6, St. Bernardus Prior 8, St. Bernardus Tripel, Great Divide Espresso Oak Aged Yeti Imperial Stout, Saranac Imperial Stout, Bosteels Tripel Karmeliet, Dark Star Espresso Stout ja Meantime Raspberry (2011-04-13) © u
7. päivä: Lähtö (Torstai, 14.4.2011)
Lähtöpäivänä huone pitää luovuttaa kello 10:30. Rinkkojen säilytys Victorian asemalla maksaa 16 puntaa, joten hoidamme vartioinnin itse.
Suomessa on odottamassa ruisleipä HK:n sinisellä ja Turun sinapilla. Kyytipojaksi Lapin Kulta.
Kyytipojaksi Lapin Kulta © Tommi Nummelin
Loppusanat
Viihdyimme Lontoossa loistavasti. Kaupunki on täynnä kaikenlaista. Kaupunki on myös kulttuurialueemme pääkaupunki ja kehitystasoltaan korkealla.
Kaikki matkustamiskäytännöt ja -muodollisuudet olivat selkeitä ja helppoja. Majapaikkamme oli erinomainen (Westminster House Hotel).
Kulinarististen nautintojen odotusarvo oli korkeammalla kuin toteutunut. Yllättäen parhaat maut löytyivät edullisista pikaeväistä. Erityismaininnan saavat Rainforest Rotin kasviswrap sekä Simply Food:n selleri-juusto- ja karpalo-viinirypäle-brie-täytteiset kerrosvoileivät.
Rahaa paloi yhteensä 1600 euroa eli päiväbudjetti yhdelle hengelle oli 114 euroa sisältäen kaiken.
Lihan-, kalan- ja mustapavunsyöjä Lontoossa (viite) (2011-04-10)
Vaan löytyikö maailman napa? Piccadilly Circus vai London Eye? Kurkkutalo vai Kuningattaren linna? Kuka sitä maailmanpyörää pyörittää? Big Ben vai Pyhä Paavali? Marx vai Darwin?
Vai Elisabet toinen...?
Elisabet toinen (viite) © Unknown / Library and Archives Canada
Elisabet ensimmäinen © Public Domain
Maailmanpyörän pyörittäjä (viite) © Public Domain