Kuparinen Kypros 🇨🇾

Johdanto

Maltan ja kivikauden (viite) jälkeen on oivallinen hetki tarkastaa kuparikausi eli kalkoliittinen kausi, sillä Kypros, toinen Välimeren saarivaltioista, on antanut metallille sen latinankielisen nimen: cyprium, myöhemmin cuprum. Matkan ajankohta: 29.08.-03.09.2024.

Kupari

Kupari on kullan jälkeen seuraava metalli, mitä ihmiskunta on hyödyntänyt (40,000 BC ja 9,000 BC) (viite). Molempia metalleja voi löytää luonnosta suoraan ja pehmeytensä vuoksi niitä voidaan kylmätakoa, mutta toisaalta pehmeytensä vuoksi ne eivät ole myöskään merkittävästi kiveä parempia työkaluja, joten kuparikausi lasketaankin usein kuuluvaksi kivikauteen. Tinan ja pronssin löytämisen jälkeen alkaa ensimmäinen varsinainen metallikausi, pronssikausi (3000 BC).

Kaikilla alueilla ei ole erillistä kuparikautta, vaan kivikaudesta siirrytään suoraan pronssikauteen (viite). Tarkalleen ottaen kuparikaudella viitataan aikaan, jolloin kuparia osataan sulattaa. Ennen kuparikautta luonnonkuparia osataan takoa noin vuodesta 6 500 BC alkaen. Välimerellä kuparikausi on suunnilleen vuosina 5000–3300 BC (viite). Serbiasta tunnetaan vanhin sulatettu kupariesine (5500 BC) (viite). Ötzillä on kuparikirves (3300 BC) (viite) (viite) (viite) (viite).

Kuparinen kirves (Ötzi) © Bullenwächter

Kuparin ja kullan lisäksi ensimmäisiä tunnettuja alkuainemetalleja ovat lyijy (7000 BC), hopea (5000 BC), rauta, erityisesti meteoriittirauta (5000 BC), tina (3500 BC), antimoni (3000 BC), elohopea (1500 BC), sinkki (1000 BC) ja platina (600 BC). Muista alkuaineista lisäksi hiili (26,000 BC) ja rikki (2000 BC) tunnetaan (viite) (viite).

Metallurgian ensimmäiset askeleet ovat kylmätaonta (viite), hehkutus (viite), sulatus (viite) ja vahavalu eli cire perdue (viite).

Kuparia on käytetty koruissa ja muissa ylellisyystuotteissa, ja jonkin verran myös aseissa ja työkaluissa, mutta pehmeytensä ja harvinaisuutensa vuoksi kupari ei kiveä syrjäytä. Erona kiveen kupariesine voidaan sulattaa ja muotoilla uudelleen, joten kupari on kuitenkin arvokasta. Modernina aikana kuparin hyvä sähkön- ja lämmönjohtavuus sekä korroosiokestävyys ovat tärkeitä ominaisuuksia.

Kupari © Alchemist-hp

Pronssi on kuparin ja tinan metalliseos. Koska pronssi on kuparia kestävämpää, kuparin historiallinen merkitys korostuukin hieman yllättäen vasta pronssikaudella, eikä siis kuparikaudella. Pronssikausi käynnistyy hitaasti, koska tinaa on saatavilla vain muutamista paikoista Euroopassa ja Aasiassa, joten ihmisen on pitänyt ensinnäkin oppia, miten pronssia valmistetaan ja toiseksi on tarvittu toimivia pitkien välimatkojen kauppareittejä.

Tumma alue = metallurgia on alkanut aiemmin. Tinakaivoksia on viisi. Kyproksella on kolme kuparikaivosta. © Public Domain

Kuparikaivostoiminta alkaa Kyproksella vuonna 4000 BC (viite). Sekä roomalaiset että foinikialaiset käyvät Kyproksella kuparikauppaa.

Kuparinen Kypros 🇨🇾 (ja aavistuksen väsynyt matkailija) (2024-08-29)

Foinikia

Foinikia on talassokratia eli merivaltaan perustuva sivilisaatio (3500–146 BC) sekä merkittävä kauppiaskansa Välimerellä ennen Rooman valtakuntaa. Foinikian huippukausi on Kreikan pimeiden vuosisatojen aikana (1200–900 BC) (viite). Foinikialaiset ovat seemiläisiä ja lähtöisin alunperin nykyisen Libanonin alueelta. Foinikian ensimmäiset merentakaiset satamat ovat Kyproksella (800 BC) ja Kreetalla, myöhemmin Espanjassa saakka (viite) (viite).

Foinikialainen telakka (Kition, Kypros) (400 BC) (viite) (2024-09-02)

Foinikialainen telakka (rekonstruktio) © Pradigue

Foinikialaisen veneen lasti (Malta) (700 BC) (2024-09-10)

Foinikialaisen veneen uppoamispaikka (Xlendi, Malta) (700 BC) (viite) (2024-09-08).

Foinikialainen kaupunki (Tas-Silġ, Malta) (700 BC) (viite) (2024-09-10)

Foinikialainen satama (Marsaxlokk, Malta) (700 BC) (viite) (2024-09-09)

Foinikialainen kaupunki (Kition, Kypros) (2024-08-29)

Kition (Kypros) (2024-08-29)

Foinikialainen kaupunki (Lapithos, Kypros) (viite) (2024-08-30)

Foinikialla ei ole pääkaupunkia, vaan jokainen kaupunki on itsenäinen poliittinen toimija eli kaupunkivaltio, kuten myöhemmin kreikkalaisilla (viite). Foinikian läntisen haaran suurin kaupunki, Karthago, käy Roomaa vastaan puunialaissodat (264–164 BC) (viite) (viite). Foinikialaisia siirtokuntia on myös Maltalla (700 BC) sekä Sardiniassa että Sisiliassa. Foinikia laajenee meriteitse, kun maa-alueilla on jo muita kansoja (heettiläiset, egyptiläiset, assyrialaiset, mykeneäläiset, kreikkalaiset).

Foinikialaiset merikauppareitit © Rodrigo

(600 BC) Keltainen = Foinikialainen siirtokunta. Punainen = kreikkalainen siirtokunta. © Gepgepgep

Kuparin ja tinan lisäksi muita foinikialaisten tärkeitä kauppatavaroita ovat seetri, lasi, viini ja tyrian violetti eli keisarillinen purppura (viite) (viite) (viite).

Keisarillinen purppura © U.Name.Me

 (originaali, §) Keisarillinen purppura © U.Name.Me

Foinikialaiset kolikot (400 BC) (2024-09-10)

 (originaali, §) Foinikialaiset kolikot (400 BC) (2024-09-10)

Tyrian violetti (2024-09-10)

 (originaali, §) Tyrian violetti (2024-09-10)

Napoleonin valtaistuin (viite). Keisarillinen purppura. (2017-12-30)

Merenkulku

Foinikian kaupankäynti perustuu idästä saatavan kauppatavaran myymiseen meriteitse länteen. Kaupasta rikastuvana kansana foinikialaiset ovat edelläkävijöitä merenkulussa. Foinikialaiset ovat taitavia laivanrakentajia. On siis aika tarkastaa laivojen varhaishistoria (viite) (viite) (viite).

Ruuhi ja lautta lienevät ensimmäiset laivatyypit.

Ruuhi (6000 BC) (rekonstruktio) (viite) © Ninaras

Niili on laivaliikenteen kannalta suotuisa joki, koska joella tuulee säännöllisesti pohjoisesta, minkä ansiosta purjeilla pääsee jokea ylös ja virran mukana alas (viite).

Khufun aurinkolaiva (4500 BC) (rekonstruktio) (viite) © Леон Петросян

Kuparikautinen laiva (3000–2000 BC) (Syros, Kreikka) (2024-09-06)

Vanhin tunnettu kuvaus peräsimestä (1420 BC) © Public Domain

Minoalainen laiva (1400 BC) (Xania)

Turkin edustalta löydetyn Uluburunin hylyn arvellaan olevan foinikialainen kauppalaiva, koska sen lastina on kuusi tonnia kyproslaista kuparia ja laivan rakenteissa hyödynnetään foinikialaista liitosta (viite).

Uluburun (1300 BC) © Martin Bahmann

 (originaali, §) Uluburun (1300 BC) © Martin Bahmann

Foinikialainen liitos (viite) (viite) © Eric Gaba

 (originaali, §) Foinikialainen liitos (viite) (viite) © Eric Gaba

Uluburunin lastina on kuparin ja tinan lisäksi lasiharkkoja, eläinten luita, meripihkaa, mineraaleja, kultaa, koruja, aseita, manteleita, pinjansiemeniä, viikunoita, oliiveja, viinirypäleitä, sahramia, sumakkia, korianteria ja granaattiomenoita (viite) (viite).

Uluburun (1300 BC) (rekonstruktio) © Martin Bahmann

Foinikialaisten arvellaan kehittäneen monisoutuiset sotalaivat eli kaleerit (viite). Foinikialaisessa dieerissä eli bireemissä eli kaksisoudussa on soutajia kahdessa tasossa, jolloin laiva kulkee nopeampaa (viite).

Kaksisoutu (500 BC) (viite) © Public Domain

Foinikialaiset kehittävät todennäköisesti ensimmäisenä myös laivan törmäyskärjen eli keulakuhmurin, jolla voidaan upottaa toinen laiva (800 BC) (viite). Myöskin amforat eli keraamiset kuljetus- ja säilytysastiat kehittyvät (viite).

Keulakuhmuri © Templar52

Kaksisoudun jälkeen seuraava vaihe on kolmisoutu, joka on Välimeren paras sotalaiva 300 BC alkaen (viite).

Kolmisoutu © Eric Gaba

Ateenalainen kolmisoutu (400 BC). Keulakuhmuri. (2025-09-06)

Aakkosto

Foinikia on tunnettu myös aakkostostaan, joka leviää kaupankäynnin mukana ympäri Välimerta. Kreikkalaiset, kyrilliset, latinalaiset ja arabialaiset aakkoset – jopa viikinkien riimut – ovat kaikki foinikialaisen aakkoston myöhempiä versioita.

Aakkostojen historia tunnetaan itse asiassa varsin hyvin eli nykyisin käytössä oleva latinalainen aakkosto on kehittynyt luolamaalausten, Egyptin hieroglyfien (3100 BC), kanaanilaisten aakkosten (1700 BC), foinikialaisten aakkosten (1000 BC) ja kreikkalaisten aakkosten (800 BC) kautta latinalaiseksi aakkostoksi (700 BC), joka on käytössä Suomessakin (viite) (viite).

Kirjaimien kehitys hieroglyfeistä latinalaiseksi aakkostoksi (3100–700 BC). Sarakkeet vasemmalta alkaen: egyptiläinen hieroglyfi, hieroglyfi kursivoituna, foinikialainen kirjain, vanha kreikkalainen kirjain, nyky-kreikkalainen kirjain sekä latinalainen versio samasta kirjoitusmerkistä. © Public Domain

Foinikialaisessa aakkostossa ei ole vokaaleja, jotka kreikkalaiset vasta lisäävät. Myöskään hepreassa ja arabiassa ei ole vokaaleja. Aakkoskirjoituksessa eli äännekirjoituksessa, kuten foinikialaisessa aakkoskirjoituksessa, idea on kuvata äänteitä eli foneemeja (viite). Täydellisessä foneettisessa aakkostosta, kuten suomen kielessä, äänteet ja kirjaimet vastaavat toisiaan yksikäsitteisesti, eli kirjoittaja voi päätellä sanan kirjoitusasun sen äänneasusta ja vastaavasti lukija voi päätellä sanan äänneasun sen kirjoitusasusta. Foinikikialainen aakkosto ei ole täydellinen vokaalien puuttuessa eli lukijan pitää tietää, mitkä vokaalit tekstistä puuttuvat.

Foinikialainen aakkosto on saatu avattua Melqartin Cippin avulla (viite). Nora-kivi on vanhin tunnettu foinikialainen kirjoitus (800 BC) (viite).

Foinikialainen teksti (600 BC). Keisarillinen purppura. (2024-09-10)

Tavukirjoituksessa kirjoitusmerkit vastaavat tavuja, kuten mykeneläisten Linear B:ssä (viite). Lisäksi on olemassa sanakirjoitusjärjestelmiä, missä kirjoitusmerkit eli logogrammit vastaavat kokonaisia sanoja, kuten kiinan, japanin ja korean kielessä sekä Egyptin hieroglyfeissä.

Tarkalleen ottaen hieroglyfitkin ovat sekoitus kuva-, tavu- ja äännemerkkejä. Kaikkiaan hieroglyfejä tunnetaan 6 000 erilaista (viite). Foinikialaisessa aakkostossa on ainoastaan 22 erilaista merkkiä. Välimeren alueella on siis tapahtunut merkistön graduaalinen muunnos kuvamerkeistä äännemerkeiksi.

Logografia eli kuviin perustuva kieli on helppo siirtää alueelta ja kansalta toiselle, koska kalan näköinen merkki tarkoittaa joka paikassa kalaa, mutta toisaalta jokaiselle asialle tarvitaan tällöin oma kirjoitusmerkki. Aakkoskirjoituksessa merkkejä on ainoastaan parikymmentä, mutta silloin vastaavasti pitää tuntea eri äänteiden taustalla olevien sanojen merkitykset. Esimerkiksi "pii" tarkoittaa suomeksi alkuainetta, mutta englanniksi sama äänne onkin herne ("pea") eli kielen käyttöä varten pitää tuntea myös eri äänteiden merkitykset, jotka voivat vaihdella alueittain, kuten juuri eri murteissa ja kielissä tapahtuu, vaikka niiden käyttämät aakkostot olisivatkin samat.

Kirjoitushetkellä maailmassa on edelleen käytössä sekä kuva- että äännemerkkeihin perustuvia merkistöjä. Kuviin perustuvan kielen etu on, että yhden merkistön opittua voi lukea mahdollisesti toisenkin kielen kuvamerkkejä, vaikkei osaisi kieltä puhua, koska merkit kuvaavat merkitystä, eivät äännettä. Kuvamerkit ovat usein tiiviimpi tapa ilmaista tietoa. Esimerkiksi suunnilleen kaikki kiinalaiset osaavat lukea ja kirjoittaa standarikiinaa, vaikkeivat osaisi sitä keskenään puhua, koska eri alueiden murteissa ääntämiset ovat eriytyneet niin paljon. Kiinalaiset osaavat joskus arvata oikein myös japanin kielen merkkejä. Numerot ovat myös kuvamerkkejä eli yhdellä kuvalla on yksi tarkka merkitys. "3" tarkoittaa kolmea aikalailla kaikkialla maailmassa riippumatta kielestä.

Terminologisesti kirjaimisto on aakkostoa laajempi käsite (viite) (viite). Kirjaimisto on kokoelma kirjaimia, joista eri aakkostojen kirjaimet on valittu. Merkistö sen sijaan kattaa kirjainten lisäksi myös numerot ja muut merkit (viite). Tekstin ja kirjainten asettelu, kuten kirjaintyypin valinta, kirjainkoko, tekstin väri, riviväli ja otsikointityyli kuuluvat typografiaan (viite).

Kypros

Ennen loppuhuipennusta katsotaanpa vielä Kyproksen saarta tarkemmin. Saarta ovat hallinneet vuorollaan mykeneäläiset, foinikialaiset, egyptiläiset, heettiläiset, assyrialaiset, persialaiset, makedonialaiset ja roomalaiset (viite).

Nykyinen Kypros on jaettu kahtia Turkin tunnustamaan Pohjois-Kyprokseen sekä saaren eteläpuolella olevaan kreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan. Saarella on myös Iso-Britannian tukikohtia, kuten Akrotíri (viite).

BBC:n mastot (Akrotíri, Kypros) (2024-09-02)

Kivikautinen Kypros (maailmanperintökohde) (7000 BC) (rekonstruktio) (viite) (2025-08-31)

Pohjoiskyproslainen kebab (2024-08-30)

Viini

Keisarillisesta purppurasta ja foinikialaisesta amforasta mieleeni hiipii viini, ja Kreeta, matkamme seuraava saari, missä litra viiniä ovelle toimitettuna maksaa viisi kolikkoa (viite). Edellinen ennätys litrasta ravintolaviiniä on 6,5 euroa (Rooma, 2013).

Litra viiniä viidellä eurolla ovelle toimitettuna (2024-09-07)

Foinikialainen viiniamfora (2024-09-10)

Litra viiniä viidellä eurolla, mineraalivesipullossa toimitettuna. Kuparinen Kypros 🇨🇾 (Kreeta) (2024-09-07)