1500 litraa Pepsiä

Sisällysluettelo
Projekti alkaa (7.11.2005) Pääurakka (12.11.2005) Sääntömuutoksia Ilmapiirin muuttuminen 1 kk toimitusaika Lisäselvittelyä (11.1.2006) Lehtijutut Tilinpäätös Sony Vaio VGN-S5HP/B Rikkoutuminen (2007) Loppusanat

Lyhyesti

Suomalainen virvoitusjuomia valmistava yritys, Hartwall, käynnistää Pepsi Max Joulun kovimmat lahjat -kampanjan 1.11.2005. Kuluttajille tarjotaan erilaisia palkintoja pulloetiketeistä kerättyjä koodeja vastaan.

Tuhannella koodilla saisi kampanjassa Sony Vaio S4 kannettavan tietokoneen. Vastaavan mallin myyntihinta on kaupassa 2000 euroa ja toisaalta tuhat pulloa Pepsiä maksaa 1250 euroa. Pikaisella matematiikalla nähdään, että kannettavan tietokoneen lopulliseksi hinnaksi tulee pullopanttien jälkeen 850 euroa, jos yhtäkään etiketöntä Pepsi-pulloa ei saisi myytyä eteenpäin – ja todennäköisesti saisi.

Artikkelihistoria

• 2021-08-21 Tarkistettu teksti.
• 2008-10-13 Korjattu linkit ja tarkistettu teksti.
• 2008-01-29 Lisätty uusi otsikko: Rikkoutuminen. Päivitetty Loppusanat.
• 2006-02-21 Lisätty pullopanttien palautuspäivämäärä.
• 2006-02-04 Päivitetty kuittien ja etikettien vastaanotto.
• 2006-02-02 Lisätty kappale käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksesta ja tarkennuksia.
• 2006-01-11 Teksti julkaistu.
• 2006-01-10 Teksti aloitettu.

Projekti alkaa (7.11.2005)

7.11.2005 klo 21:05 avaan Muropaketin yleisellä keskustelualueella olevan keskustelusäikeen otsikolla Pepsi-kampanja. Pastean linkin irc-kanavalle. Tunnin päästä kaveri tuumaa:

22:01:32 <@mr_fm> hitto ku alko kiinnostaa toi pepsin kone

Laskemme nopeasti, että urakkahan olisi hyvin kannattava. 1000 pulloa maksaa 250 x 5 euroa = 1250 euroa. Tästä panttia on suoraan 400 euroa. Jos jokaisen pullon saisi myytyä esimerkiksi 40 sentin kappalehintaan, niin lopulliseksi hinnaksi jäisi 450 euroa. Ei hassumpi uudenkarhealle 2000 euron kannettavalle. Tietokoneen saisi varmasti myytyä hyvällä voitolla tai sitten sen voisi jättää omaankin käyttöön.

Lähipäivänä olevan kompleksianalyysin tentin vuoksi en voi alkaa samantien toimeen, mutta mr on hyvissä ajoin heti aamulla 9.11.2005 kuomukärryn kanssa odottamassa kaupan aukeamista. Hän ostaakin samantien 1004 pulloa, kuljettaa ne kotiansa ja aloittaa liuotussavotan. Kaikki tuhat koodia on syötetty järjestelmään 10.11.2005 kello 3:11. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että työn tuoksinnassa mr kadottaa viisi etikettiä, joten hän saa käydä ostamassa kello kolme yöllä 24 h -huoltoasemalta kaksi pulloa lisää saadakseen viimeisen koodin.

Itse vietän päivän lukemalla tenttiin ja suunnittelemalla urakkaa. Pakettiauton saan sovittua Papuankan kautta Veltsulta, jolle kelpaa 10 pulloa Pepsiä korvaukseksi. Papu itse lupautuu lähtemään kantoavuksi. Selvitän myös Kaakkurin Citymarketin kauppiaalta tarjouksen 1000 pullosta. Se on sama 4,99 euroa / 4-pack, mutta tuhatta pulloa hän ei kuulemma voi luvata.

Pääurakka (12.11.2005)

Tentin jälkeen ajamme pakettiautolla Syynimaalle purkamaan auton kyydistä pois turhan painolastin (viisi rengasta). Soitan samalla Oulun molempiin Citymarketteihin yrittäen saada selville tarkan lukumäärän heidän Pepsi-pulloistaan. Kaakkurissa on kuulemma 600 ja Raksilassa "muutama sata". Nämä tiedot aiheuttavat päänvaivaa, mutta päätämme jatkaa.

Kaakkurin kaupassa käy ilmi, että pulloja on noin 700, mutta juomavastaava ei suostu myymään niistä takakautta kuin 576 pulloa eli 24 kennoa. Lisäksi pulloista suurin osa on Pepsi Maxia. Nämä seikat aiheuttavat taas miettimistä, koska en halua missään nimessä joutua tilanteeseen, että minulla on 700 pulloa, jonka jälkeen pullot loppuvat ja joudun ostamaan puuttuvat 300 pulloa kalliilla muualta. Epäilen myös Pepsi Maxin suosiota jälkimarkkinoilla. Oletettavasti suurin osa haluaa sokeri-Pepsiä.

On lauantai ja lisää pulloja on tulossa aikaisintaan maanantaina. Ei ollut kuitenkaan varmuutta, ovatko ne kisaetiketillisiä. Pakettiauto on lainassa vain tämän päivän ja on olemassa merkittävä vaara, että joku muu kerkeää ostamaan pullot, jos emme toimi nopeasti.

Mainittuja seikkoja punnitessa päädyn ottamaan riskin. 576 pulloa saan siis lastauslaiturin kautta. Sen jälkeen haemme vielä yhden ostoskärryllisen kassan kautta (noin 60 pulloa). Autoon ei mahdu enempää. Hyllyyn jää noin 150 pulloa. Helpottamaan pullojen siirtelyä ostan punaisia pantillisia kennoja 23 kpl hintaan 3,9 euroa / kpl.

Auto tuntuu ylilastatulta. Varovasti ajamme takaisin Syynimaalle (15 km). Perillä on vuorossa purku. Kestää noin tunti kuljettaa pullot toiseen kerrokseen opiskelijasolun keittiöön. Portaat tulevat tutuiksi. Tässä vaiheessa kello on 15:30, kun kaupassa olimme olleet kello 12:00 aikoihin.

Nälkä painaa. Ajamme kuitenkin ensin Raksilan Citymarkettiin hakemaan "alle 200 pulloa", kuten kaupan juomavastaava arvioi jäljellä olevan määrän. Pullovuoren nähtyämme selviää, että juomavastaava ei ollut tehtäviensä tasalla. Kaupassa on lähemmäs 500 pulloa ja puuttuvat 330 pulloa saamme sieltä helposti. Myös normaalia Pepsiä on mukava määrä hyllyssä. Yhteen ostoskärryyn mahtuu noin 70 pulloa, joten yhteensä kuskaamme niitä ulos kuusi kärryllistä.

Seuraavaksi on vuorossa ansaittu lounas Hai Long:ssa. Nautimme viikonlopun erikoisbuffetin, johon kuuluu sushia, valkosipulihärkää, neljää muuta lihakastiketta, kasvissekoitusta, uppopaistettuja kananpaloja sekä jättikatkarapuja, kevätrullia, maissikeittoa sekä salaatti- että jälkiruokapöytä. Kustannan aterian pavulle ja tämä on hänen palkkionsa.

Sitten ajamme Syynimaalle ja puramme pullot. Loput 330 pulloa kannan rinkalla, kun 36 kg painoisten kennojen nostelu alkaa tympäistä.

Seuraavaksi on vuorossa toimistotöitä. Kirjoitan muistiinpanoja, vastailen ostokyselyihin ja jaan tietoa ircissä. Aloitan liotusvaiheen. Suihkuun saan työnnettyä kerrallaan muutaman kennon ja asuntomme muovinen lattiamatto mahdollistaa kennojen vetämisen maata pitkin.

Teen minuutin kestävän kuuman suihkutuksen pulloille ja 15 minuutin jälkeen etiketit saa helposti irrotettua ja laitettua kuivumaan. 300 etikettiä irroitan ensimmäisenä iltana.

Seuraavana aamuna liotus jatkuu (13.11.2005). Samalla käyvät jo ensimmäiset ostajat hakemassa halpaa Pepsiä. Myynti käy todella helposti, vaikka en kerennyt mainostaa missään muualla kuin muutamalla irc-kanavalla ja Muropaketissa. Olin miettinyt useita kanavia myydä juomaa, kuten yliopiston ilmoitustaulu, uutisryhmät ja kaverien kaverit. Vaan saankin myytyä kaikki pullot suoraan kotioveltani. Itse asiassa kaikki pullot on myyty alle kahdessa vuorokaudessa. Itselle jätän 26 pulloa.

Etikettien irroittamisen jälkeen on vuorossa kuivattaminen, oikominen, laskeminen ja lopulta koodien syöttö pistepankkiin. Viimeisen koodin kirjoitan maanantaina 14.11.2005 kello 3:28. Urakalle tulee yhteensä pituutta varsin tarkkaan 40 tuntia. Tässä ajassa olen myös myynyt kaikki pullot.

Sitten alkaa odottaminen.

Sääntömuutoksia

Kampanjan parin ensimmäisen viikon aikana käy ilmi, että useat kymmenet ellei jopa sadat ihmiset ovat ryhtyneet urakkaan. Tämä tulee ilmeisesti yllätyksenä Hartwallille, joka kertomansa mukaan on ajatellut pääpalkintojen menevän koululuokille tai urheiluseuroille. Pakko on kysyä, että jos totuus on tämä, niin eivätkö he tehneet tätä yksinkertaista laskua, jonka esitin raportin alkupuolella?

Niin tai näin, Hartwall alkaa kaikessa hiljaisuudessa muuttaa sääntöjä yksipuoleisesti, vaikkei ollut alunperin pidättänyt oikeutta siihen.

• 1. sääntöversio
• 2. sääntöversio
• 3. sääntöversio

Ensimmäisessä editoinnissa sääntöihin lisätään, että kannettavia saa lunastaa vain yhden per kuluttaja. Lisäksi kannettavia ei saa jälleenmyydä ilman Sony Finlandin suostumusta. Kolmanteen sääntöversioon ilmestyy vaatimus säilyttää etiketit tai ostokuitit 31.1.2006 asti. Myöhemmin tarkennetaan, että "tai" tarkoittaa, että Hartwall päättää, haluavatko he tarkistaa etiketit vai ostokuitit.

Minä osallistuin kilpailuun ensimmäisellä sääntöversiolla, jossa ei pidätetty oikeutta muutoksiin.

Ilmapiirin muuttuminen

Sääntömuutokset sekä ristiriitaiset vastaukset sähköposteihin – silloin harvoin, kun niitä sai – saavat aikaan kuohuntaa ja onpa juttua myös lehdissä. Hartwall antaa hyvin niukasti virallista tietoa ja tämä ruokkii huhuja, mutta varmaa on se, että kilpailuun osallistujat, sekä myös monet muut valveutuneet kuluttajat eivät olleet enää Hartwallin puolella. Ilmapiiri on kääntynyt.

Asiakaspalveluun soittaminen on turhaa. He eivät tiedä mistään mitään. Joihinkin sähköposteihin vastataan, mutta suurimpaan osaan ei. Iso osa vastausviesteistä leviää välittömästi internetissä, joten aktiivisin porukka tietää lähes reaaliaikaisesti Hartwallin siirrot.

Kampanjasta tehdään lehtijuttuja, kirjoitetaan tuhansia viestejä foorumeille, vaihdetaan ajatuksia ircissä, konsultoidaan lakimiehiä, soitetaan kunnallisille kuluttajaneuvojille ja ilmoitetaan kuluttajavirastoon. Tässä vaiheesta Hartwallilla todennäköisesti joku kiroaa – ja syvään.

1 kk toimitusaika

Muutaman viikon päästä lunastuksesta saan sähköpostin (24.11.2005), jossa pyydetään lähettämään kuitit ja etiketit Hartwallille. Sähköpostissa lukee myös, etteivät he vastaa postin hävittämistä paketeista.

mr lähettää omansa saman tien, mutta itse en siihen suostu. En halua ottaa riskiä, että Posti hävittää paketin ja toisekseen olen lähtenyt kisaan siinä vaiheessa, kun säännöissä ei vaadittu kuitteja lähetettävän. Laitan Hartwallille kyselyn edellä mainituista asioista. Parin päivän päästä soitan asiakaspalveluun kysyäkseni samoja asioita puhelimitse, mutta he pyytävät vastaamaan sähköpostiin, johon olen jo vastannut.

Asia ei tunnu etenevän, mutta koska haluan saada tietokoneeni jouluksi, päätän nöyrtyä ja lähettää kuitit sekä etiketit vakuutettuna 2000 euron arvoon. Paketin lähetys maksaa 15,5 euroa + pakkauskulut. Ennen paketointia dokumentoin asiakirjat ja pyydän kaveria todistamaan, että omistan 1000 etikettiä. Tämä tapahtuu 10.12.2005.

16.12.2005 vastaanotan sähköpostin, jossa kerrotaan, että Hartwall on saanut etikettini ja kuittini. Viestissä ilmoitetaan, että kuluttajavirasto on yhtynyt Hartwallin näkemykseen etikettien ja kuittien lähettämisestä. Minua pyydetään kertomaan, mikäli haluan kuitit lähetetyksi takaisin. Kerron että haluan.

Ensimmäiset kannettavat toimitetaan sunnuntaina 18.12.2005 muutamalle Vantaalla asuvalle. Soitan asiakaspalveluun kahtena päivänä, jolloin molemmilla kerroilla vastaus on, että tietokone toimitetaan "huomenna". Ilmeisesti kaikki ei mene nappiin rahtifirmallakaan (Transpoint), koska rahtikuitissa on maksajan kohdalle vedetty viiva yli "Pepsi Co":n kohdalta ja tilalle on kirjoitettu rahtifirma itse. Ehkäpä rahtifirma korvasi kulut, koska kannettava myöhästyi heidän takiaan useamman päivän? Kuusi päivää se kerkeääkin olla matkalla.

Viimein torstaina 22.12.2005 kello 10:35, 38 päivää projektin alkamisesta ja kahdeksan päivää luvatusta ajankohdasta myöhässä, tuliterä Sony Vaio S5 kannettava tietokone toimitetaan kotiini. Kone on uudempaa mallia kuin alunperin on luvattu, koska Hartwall ei kyennyt toimittamaan kaikille S4-versiota. Jotain hyvääkin tässä sopassa.

Lisäselvittelyä (11.1.2006)

Nyt kaksi kuukautta myöhemmin (11.1.2006) olen ensimmäisen kerran kerennyt miettiä suurta kuvaa. Mikä on oma tilanteeni ja olenko sujut Hartwallin kanssa? Monelle osallistujalle riitti kaiken harmin korvaajaksi uudempi S5-malli. Valitettavasti osa joutui tyytymään vanhempaan S4-malliin, mikä luonnollisesti aiheuttaa katkeruutta heidän keskuudessaan.

Itse päätän tyytyä uudempaan malliin ja en lähde Amerikan tyyliin vääntämään kättä tämän enempää. Valitettavaa on, että iso yritys sai yksipuolisesti rikkoa sääntöjä ja sortaa kuluttajia, ja tästä he eivät mitään rangaistusta saaneet. Hartwall on tiedotteissaan kyllä muistanut syyttää kuluttajia, Sonya ja Transpointtia, mutta koskaan he eivät ole itse myöntäneet, että jotain olisi mokattu.

Asiat jotka jäivät negatiiviseen tilaan:

• Jouduin maksamaan ostokuittien ja etikettien lähetyskulut itse: 20 euroa. Olen vaatinut rahoja takaisin useaan otteeseen, saamatta edes vastausta. Alkuperäisessä säännöstössä lähetystä ei vaadittu, joten Hartwallilta olisi ryhdikästä korvata edes kulut.
• Kannettava saapui kahdeksan päivää myöhässä.
• Suurimpaan osaan sähköposteistani ei ole vastattu, vaikka Hartwall lupasi kuluttaja-asiamiehelle vastaavansa jokaikiseen kyselyyn, kuten alla olevasta sähköpostiviestistä käy ilmi.

Kampanjan alussa ilmoitin kuluttajavirastoon Hartwallin toimista ja sain kuluttaja-asiamieheltä vastauksen 22.12.2005:

Lehtijutut

Heti kampanjan alkuvaiheessa myös media kiinnostui aiheesta. Ainakin Uutislehti100, Helsingin Sanomat, Kaleva, Keskisuomalainen ja SataSeutu kirjoittivat jutun.

Uutislehti100 otti minuun yhteyttä 16.11.2005, kun he olivat nähneet kuviani internetissä. He pyysivät lupaa käyttää yhtä niistä lehdessään. He myös kyselivät muutamia kysymyksiä kampanjaan liittyen. Korvaukseksi he maksoivat 50 euroa ja lähettivät lehdestä kopion minulle. Pystyin myös vaikuttamaan artikkelin sisältöön ennen julkaisua. Erinomaista journalismia.

Toisen minua koskevan lehtijutun tarina on erilainen. Näin internetissä itse ottamani kuvan lehdessä nimeltä SataSeutu (24.11.2005). Itse asiassa se oli sama kuva, jonka käyttöoikeuden olin myynyt aiemmin Uutislehti100:lle. Otin välittömästi yhteyttä lehden päätoimittajaan ja kerroin, että he ovat rikkoneet tekijänoikeuksiani ja vaadin korvausta. Aluksi he tarjosivat 50 euroa, mutta enhän voinut tähän suostua, kun moraalisesti oikein toiminut Uutislehti100 oli juuri saman summan maksanut. Lopulta sovimme korvaukseksi 200 euroa.

(LISÄYS 2020-12-19: En tiedä minkä kautta Sataseudun lehti aikanaan tämän maksoi – ja mikä heidän varsinainen osaamisalueensa on – mutta allekirjoittaneen eläkeote sisältää edelleen maininnan 200 eurosta vuodelta 2005, jonka maksaja on Satakunnan Hernerengas. Lisäksi heidän sihteerinsä soitti jälkeenpäin ja kertoi, että juttuni takia lehti menee konkurssiin. En ole tarkistanut, pitääkö väite paikkansa.)

Tilinpäätös

Loppulaskelmassa olen huomioinut kaiken aina pääurakkapäivän ruuista kannettavan lisätarvikkeisiin ja puhelimen autolaturiin, jonka jouduin ostamaan lehtihaastattelua varten, kun puhelimen akku ei olisi muuten rittännyt automatkalla Oulusta Joensuuhun.

12.11.2005		- 27e           kiinalainen buffet x 2
            - 812,16e       576 pulloa + 23*3,9e kennoa Kaakkurin Citymarketista
            - 74,85e        60 pulloa Kaakkurin Citymarketista
            - 114,77e       92 pulloa Raksilan Citymarketista
            - 349,3e        280 pulloa Raksilan Citymarketista
            + 761,6e        pullojen jälleenmyynti
16.11.2005		- 10e           puhelinlaturi autoon
06.12.2005		+ 121,2e        tekijäoikeuskorvaus SataSeudulta (verojen jälkeen)
            + 20e           tekijäoikeuskorvaus Uutislehti100:lta
08.12.2005		- 5e            pakkaustarvikkeita
            - 15,5e         etikettien ja kuittien postitus
22.12.2005              - 45e           langaton hiiri, Logitech v500
                        - 40e           kuulokkeet, Koss SB-40
                        - 20e           verkkokortti ja -kaapeli, Tekcomm GigaLan
10.01.2006              - 68,5e         suojakassi ja kantolaukku
13.02.2006              + 87,6e         pantit
-----------------------------------------------------------------------------------------
YHTEENSÄ                - 591,68e

Lehtijutuista on maksettu veroa korkeamman verokannan mukaan, joten niistä tulee veropalautuksina takaisin joskus muutama kymppi. Kavereiden palkat ja bensakulut sain hoidettua Pepsi-juomalla. Lisälaitteiden osuus on 173,50 euroa. Jos lasken vain ja ainoastaan pulloihin menneet rahat, niin kannettava tuli maksamaan 360,68 euroa. Tähän päälle jätin itselleni 26 pulloa juotavaa (39 litraa). Ja se 20e veronpalautus. Eli pyöreästi: 300 euroa. Omalle työlle en laske hintaa, sillä projekti oli harrasteluontoinen toimi.

Hintaa voi tarkastella monesta suunnasta, mutta mielestäni aina päädymme siihen, että projekti kannatti taloudellisesti. Tänään, 11.10.2006, Sony Vaio VGN-S5HP/B maksaa halvimmillaan MikroBitin Hintaseurannan mukaan 1914 euroa (viite).

Sony Vaio VGN-S5HP/B

Tuhannella koodilla lunastin siis itselleni kannettavan tietokoneen mallia Sony Vaio VGN-S5HP.

• 13.3" X-black LCD-laajakuvanäyttö, 1280x800
• Muistia 512MB, laajennettavuus 2GB asti
• Intel Pentium M740 -prosessori, 1730 MHz
• 80GB kiintolevy
• DL DVD±RW-asema
• GeForce Go 6400
• Wlan, Bluetooth, muistikortinlukija
• Windows XP Professional
• 312,5 x 29,9-35,4 x 224,8mm, 1,95kg

Koneessa on valmiiksi asennettu käyttöjärjestelmä ja iso määrä turhia ohjelmia hidastamassa sitä. Alustin kovalevyn ja asensin käyttöjärjestelmän uusiksi puhtaalta pöydältä. Kone on sen jälkeen toiminut huomattavasti jouhevammin. Lisäksi viritin pääkoneen ja kannettavan tietokoneen välille kaksisuuntaisen tiedostosynkronoinnin.

Rikkoutuminen (2007)

Syyskuussa 2007 Vaion näyttö lopettaa yhteistyön. Tutkimusteni perusteella näytön taustavalo on todennäköisesti hajonnut, koska kuva tulee näkyviin kuitenkin ulkoisella näytöllä. Internetistä löytyy kauppa, joka myy lamppuja kannettaviin, mutta ei tähän malliin sopivaa. Samaan aikaan selvitän, miten takuu hoituisi Sonyn kanssa tälläisessä erikoistapauksessa, kun en ole kannettavaa ostanut keneltäkää. Kysyn myös vakuutusyhtiöltäni, If:ltä, ja he ottavatkin asian hoitaakseen. If:n edustaja kertoo, että Sonyn kanssa asioiminen on vaikeaa kuluttajan kannalta ja ymmärtävät heti tilanteeni. Olen yllättynyt, kuinka myötämielisesti vakuutusyhtiö suhtautui asiaani.

If maksoi siis näytön korjauksesta aiheutuneet kulut minulle ja saan itse päättää mitä rikkoutuneella koneella teen. En lähetä sitä Sonyn viralliseen huoltoon Ranskaan vaan myyn sen eteenpäin tamperelaiselle autonikkarille, joka tekee siitä mediakoneen menopeliinsä. Kuulemma näytön invertteri oli rikkoutunut. Itse tilaan korjausrahoilla uuden kannettavan tietokoneen: LG E200 (A.CPEEV).

Loppusanat

Kiitokset kampanjaan aktiivisesti osallistuneille (erityisesti mr, Mumsku, hynkel, Leon), etikettömien pullojen ostajille, Hartwallille kampanjan järjestämisestä, kämppikselle (joka sieti pullovuoria asunnolla), Uutislehti100:lle ja SataSeudulle yhteistyöstä. Erityiskiitokset Veltsulle auton lainaamisesta sekä pavulle kuljetus- ja kantoavusta.

Useaan otteeseen olen spekuloinut kampanjaa Hartwallin näkökulmasta. Oliko tämä heille taloudellinen katastrofi? Vai kenties menestys? On vaikea arvioida, montako tietokonetta lopulta lunastettiin, mutta ainakin Muropaketin listoilla oli pyöreästi 80 osallistujaa. Ehkäpä osallistujia oli yhteensä 100-200.

Kampanja oli myös Sonyn, jonka mainoksia oli jokaisessa kampanjapullossa. En tiedä, mutta uskoisin, että yksi kannettava ei Hartwallille yli 500 euroa maksanut. Näin saataisiin karkeaksi arvioksi 50,000 - 100,000 euroa. En tiedä paljonko 200,000 pulloa tekee voittoa Hartwallille, mutta sovitaan että se on vaikka 0,1 euroa per pullo eli yhteensä 20,000 euroa. Tästä päästään siihen, että kampaja olisi maksanut Hartwallille noin 30,000 - 70,000 euroa. Onko tämä kampanjan aiheuttaman mainosarvon arvoista? Mielestäni on ehdottomasti. Käsittääkseni normaali TV-mainonta syö paljon enemmän. Ja tälläisen tempauksen mainosarvo on paljon suurempi. Lopuksi todettakoon vielä, että olen täysin noviisi markkina- ja talousasioissa eli yllä olevat olettamukset voivat hyvin olla täysin vääriä.

(LISÄYS 2020-11-17: Itseäni huomauttaen, että taustalla toimineelle Pepsille 100,000 euroa on pähkinöitä. Lisäksi jos nykyään tämän laskisin, niin käyttäisin korkeampaa hinta-arviota kyseiselle tietokoneelle kuin 500 euroa.)

Hartwallin puolesta on harmi, että he alkoivat nuukailemaan loppumetreillä ja säästämään postikuluissa (eli siis ne kulut, mitä osallistujat joutuivat maksamaan, kun Hartwall muutti sääntöjä ja vaati lähettämään etiketit ja kuitit omakustannehintaan heille). Tällä he taloudellisesti säästivät ehkä 10 euroa x 200 eli 2000 euroa. Toisaalta tämä nuukailu aiheutti suunnatonta ärtymystä osallistujien keskuudessa. Onneksensa Hartwall joutui kuitenkin toimittamaan uudempaa mallia tietokoneesta, jolloin he saivat hieman paikattua tilannetta, koska muuten useampi kuluttaja olisi todennäköisesti edelleen vääntämässä kättä heidän kanssaan ja aiheuttaen näin negatiivista ilmapiiriä, mikä on todella huono asia Hartwallin kaltaiselle yritykselle. Pelissähän on heidän imagoarvonsa. Monen suusta kuuluikin, ettei enää ikinä osta Hartwallin tuotteita.

(LISÄYS 2020-11-17: Itseäni huomauttaen, että Hartwall taitaakin olla virvoitusjuomia tuottavaa teollisuutta, jolle imago ei ole niin tärkeä. Lisäksi pitää myöntää, että allekirjoittaneelle Pepsi Max maistuu edelleen.)

Hartwall palautti ostokuitit helmikuun alussa.

Entäpä kannattiko minun itseni puolesta? Sain siis 300 eurolla kannettavan tietokoneen, 26 pulloa pepsiä, auton puhelinlaturin, pakkausvälineitä sekä itämaisen lounaan. Yhteensä projekti otti aikaa noin viikon verran. Johtopäätös on selvä.